Projekti nimeltä Nöttönen

Täällä blogin puolella on ollut viime aikoina hyvin hiljaista, lähinnä siksi, että meillä on ollut tekeillä hieman isompi projekti kuin tavallisesti. Projektin ensimmäinen vaihe saatiin päätökseen viikko sitten 7.9.2013 ja nyt on opeteltu elämää uusien haasteiden kera.

Neulominen jäi hyvin varhain sikseen, kun raskaus suututti kädet jälleen lähes toimintakyvyttömiksi, mutta täytyihän sitä edes yhdet vaippahousut saada pienelle. Ehkä tässä pian pääsee taas kunnolla puikkoihin kiinni ja saa neulottua pienelle lisää lämmintä päälle.

Täällä neulotaan taas!

Tai ainakin ihan vähän ja hyvin varovasti. Vuoden mittainen käsien rasitusvamman kuntoutus on päässyt siihen pisteeseen, että uskalsin ihan vähän ja ihan varovasti ja ihan silleen kevyesti neuloa pari huivia joululahjaksi. Ihastuin Menitassa olleeseen mallihuiviin ja ostin siltä seisomalta kahteen huiviin langat, tässä kuvattuun violettiin ja punaiseen, joka karkasi maailmalle ilman kuvia.

Ohje oli todella helppo, toistetaan vain 1 nurin, lk, 2 nurin yhteen koko huivin matka ja koko lysti neulotaan isoilla puikoilla. Mulla sattui olemaan 8:n puikot, joten niillä mentiin,  mutta neuloin vielä varmuudeksi hyvin löysää. Huivissa pidetään kahta lankaa yhdessä, Dropsin Cotton Viscosea ja Kid-silkiä. Ensimmäistä meni neljä kerää ja toista kaksi kerää, joten joululahjaksi ei mitenkään pahan hintainen sijoitus. Ja mikä mahtavinta, näistä ostoksista ei jäänyt yhtään kerää kotiin kartuttamaan jo ennestään massiivista lankavarastoa!

Huivista tuli ihan mielettömän tuntuinen, neulos on samalla todella ilmavaa ja kevyttä että ihanan lämmittävää. Suosittelen lämpimästi kaikille, tämä on varsinainen lohtuneule!

Se on kevät nyt!

Ja kevääseenhän kuuluu ehdottomasti kunnon flunssa. Viime viikko tuli vietettyä tiukasti sängyn pohjalla yrittäen turistaa päästä viimeisimmätkin mehut pihalle. Teki ihmeitä ylävatsalihaksille, mutta muuten aika kurjaa. Todistuksena vatsajumpasta on oikean puoleinen rulla, viikossa turistettu tuollainen jättijumborulla (vasemmalla korkkaamattomana) olemattomiin.

Kun pää oli täynnä räkää, ei sinne mahtunut tietoa eli opparikirjojen lukeminen oli täysin mahdotonta. Onneksi noheva neuloja oli varastoinut lankaa, puikot ja jopa valinnut langalle ohjeen, joten eikun Netflix päälle ja tikuttamaan.

Flunssan aikana valmistui Annis-huivi Louetin Euroflax-pellavalangasta 3,5mm:n eebenpuisilla puikoilla, jotka muuten onnistuin katkaisemaan projektin puolessa välissä. Onneksi päästä katkesi vain noin 3 cm:n mittainen pätkä, joten noheva neulojahan tietenkin ottaa kynäveitsen käteen (ei ollut puukkoa tai viilaa käsillä), vuolee pään jälleen suipoksi, lainaa kaverilta palan hiekkapaperia ja hioo pään kiiltäväksi. Pikkasen rasvaa vielä päälle ja puikosta ei erota kuin pituudesta, kumpi katkesi. Jotain sitä on siis koulussa oppinut. ; ) 

Ennen pingotusta en ollut niin positiivinen huivin onnistumisesta, mutta se teki jälleen ihmeitä. Luulin luoneeni silmukat sittenkin liian tiukasti, vaikka olin noudattanut ohjetta ja luonut ne isommilla puikoilla ja tosi löysään, mutta pellava on niin erilainen muihin materiaaleihin verrattuna.

On täällä myös pieniä hankintoja tehty... Löysin kevään IK:n ruokakaupasta ja poimin sen mukaan, koska siellä oli ohje, jonka pitää päästä heti puikoille. Ihastuin Hexagon Petal Tee -paitaan heti sen ilmestyttyä Ravelryyn. Olin muuten hyvin hämmästynyt, kun suunnittelijaksi paljastui joku muu kuin Norah Gaughan (lausutaan muuten [Gooon], minua opetettiin Yarn Barnissa ; ) ). Ja luonnollisesti kun nyt kerran Ameriikoissa ollaan, pitää kerrankin hyödyntää paikallisia nettikauppoja, joista tilaaminen normaalisti maksaisi maltaita ja tilata paitaan ohjeeseen suositeltua Cascaden Ultra Pima-lankaa. Näyttää ja tuntuu tosi hyvältä, en malta odottaa, että pääsee neulomaan sitä!

Toinen hankinta oli Amazonin Kindle, joka vei sydämeni täysin heti paketin avattuani. Tunnustan häpeämättömästi lukevani lähestulkoon pelkästään chick lit -hömppää ja vain englanniksi. Viimeisimpiä kirjoja on vaikea saada Suomesta, kirjastosta puhumattakaan, joten nopeiden laskutoimitusten jälkeen totesin, että laite on maksanut itsensä takaisin noin 15 kirjan jälkeen (kindle-kirjat ovat noin puolet oikeiden hinnasta) puhumattakaan kaikista niistä ilmaisista kirjoista, mitä netistä saa ladattua. Plus e-kirjat eivät vie tilaa kirjahyllyssä, joka pullistelee jo ennestään kestorajoillaan. Järkiperustelut saivat hankkimaan laitteen, joskin vielä vähän kaihertaa mielessä kaipuu kunnon kirjan perään. Aika näyttää, voittaako kindle täysin aidot kirjat vai tuleeko tästä kauhea kierre, että täytyy hankkia kummatkin...!

Vihdoin jotain valmista!

Edellisessä postauksessa esittelemästäni Cascade 220:stä tuli juuri sopiva myssy tänne epäluonnollisten säävaihteluilmiöiden Kansasiin. Sää vaihtelee tällä hetkellä tosiaan niin, että kun sunnuntaina on ensin +22°C niin tiistaina onkin -7°C . Yritä siinä pysyä perässä, että mitä päälle pitäisi aamulla laittaa.

Neuloin myssyn suoraan Natalie Larsonin Spring Beret -ohjetta  (ravelry-linkki) seuraten, ja siitä more slouchy version. Puikot olivat 4,5mm:n bambupuikot eli vähän pienemmillä kuin mitä oli suositeltu, kun ne nyt olin sattunut ostamaan langan mukana. Luulen, että oli oikeastaan hyvä ratkaisu, koska kuvissa tuo tosi löysä versio on näyttänyt liian löllöltä minun päähäni ja nyt venyttämätön myssy on tarpeeksi tiukka ja löysä samaan aikaan. Ajan kanssa toi kuitenkin tulee löystymään vielä enemmän, vaikka sitä ei pingottaisikaan.

Kimmoke pipon neulomiseen tuli, kun kävin tiistaina pikaisesti keskustassa ja satuin törmäämään kenkäkaupassa alennuksessa oleviin Uggeihin, joita olin himoinnut jo pitkään. Olin jättänyt kengät ostamatta, koska ne olivat minusta liian kalliit ja ehkä minulla oli vielä jonkinlaista asennevammaa Uggeja kohtaan. No, se katosi samantien, kun näin alennetun hinnan ja sain sopivan koon jalkaan. : )  Että ei tässä näistä asenteista enää yhtä tiukasti pidetä kiinni kuin nuorempana. Ja yhteys myssyyn löytyy siis toiseksi alimmasta napista, joka on todellisuudessa lähes saman värinen kuin lanka. Taivaallista!!!

Perjantai-illan turhaumia

Huomaa, että on ollut raskas viikko, kun vapaa perjantai-iltakaan ei tuo tyydytystä. Mies katosi kaverin minipolttareihin, joten olin ajatellut kaivautua syvälle sohvan nurkkaan, neuloa jotain mukavaa ja katsoa hömppää telkkarista. Ja pöh.

Ei tuntunut siltä, että jaksaisi huolitella äsken valmistuneen neuleen reunoja tai muutenkaan puuhailla keskeneräisten kanssa, vaan olisi ihana aloittaa jotain todella kivaa uutta ja syksyistä. Meninpä sitten kaivelemaan lankoja laatikoista esille, mikä oli virhe, sillä mitäs muutakaan sieltä tunkee naamalle kuin keskeneräisiä neuleita, jotka ovat sotkeutuneet toisiinsa. Lisäksi olen varma, että osa langoista ja ehkä juuri ne, joista olisin halunnut tänään jotain aloittaa, on edelleen paikassa nimeltä Jemma, jonne olen niitä varastoinut Miehen silmien edestä. Kun tutkin noita "ihastuttavia" ufoja, totesin niissä olevan monessa jotain kovin samanlaista.

No kah, suurin osa niistä oli vauva-/lapsineuleita! Tiesin, että niitä on muutama, mutta että näin paljon?! Olen ihan oikeasti yrittänyt neuloa kavereiden ja tuttujen lapsille kaikenlaista, mutta se ei vaan tunnu multa onnistuvan. Mulla ei ole mitään käsitystä nyyttien koosta tai muodosta ja tuntuu, että vaatekappaleista tulee väistämättä liian pieniä jostain kohtaa tai sitten vaan niin älyttömän epäkäytännöllisiä, että ei kukaan halua laittaa niitä mukulalleen päälle.

Olen vähän ihmetellytkin, kun on tuntunut siltä, että olisi kauheasti koko ajan neulonut vauvoille jotain, mutta silti on aina huono omatunto, kun äitejä tapaa, kun ei ole mitään neuletta vieläkään saanut annettua. No ilmankos, kun kaikki on vielä keskeneräisiä, joita ei tee mieli tehdä loppuunkaan, kun työssä on kaikki mittasuhteet pielessä. Joten yleinen ja yhtäläinen pahoitteluni kaikille tutuille mammoille, jotka vauvaneuleita toivovat, yritystä täällä on kyllä ollut ja vaikka kuinka paljon, mutta p^*#¤%&"^* kun ei onnistu!!!

Ongelmaan löytyi nopea ratkaisu Hulluilta päiviltä ostamastani hatturasiasta: poissa silmistä, poissa mielestä... Tai niin sitä toivoisi. Parempi varmaan jättää tänään puikot rauhaan ja yrittää rauhoittua muilla keinoin.

Alkuja

Kesä on mennyt valtavaa vauhtia eteenpäin ja on vaikea uskoa, että viikon kuluttua alkaa jälleen koulu! Viimeistä vuotta viedään ja sitten pitäisi olla niin muotoilijaa kuin ollakaan - saas nähdä mitä siitäkin tulee. Olen aina ollut sitä mieltä, että kouluissa meistä muovaillaan vain tietyn muotoisia palikoita, ja sen jälkeen itse valinnoillaan aktiivisesti tai ajautumalla muokkaa itsestään sen, mitä haluaa olla ja tehdä. Koulusta valmistuttaessa ei olla valmiita johonkin, se ei tosiaankaan ole loppu, vaan kaiken alku.

Tänään juhlimme alkua, joka alkoi hieman yli neljä vuotta sitten. Kävimme ensimmäistä kertaa sitten häiden syömässä hääpaikassamme ja juhlistamassa neljättä hääpäivää. Varsinaisen hääpäivän vietin kylläkin hammaslääkärin tuolissa tuskallisessa juurihoidossa poski turvonneena, mutta hyvää kannatti odottaa. Oli ihana nähdä jälleen paikka, jossa vietimme yhden elämäni onnellisimmista päivistä ja muistella kaikkia niitä ihmisiä, jotka juhlivat kanssamme.

Muitakin alkuja on viime aikoina ollut. Kädenvääntäjämme kokoontuivat jälleen, tällä kertaa Katrille, joka opasti meitä skräppäilyn saloihin. Olen aiemmin suhtautunut koko touhuun hieman epäluuloisesti lähinnä siksi, että en ole nähnyt mitään järkeä tehdä jotain paperikollaaseja nurkat täyteen, kun ne muutenkin jo pullistelevat, mutta päivän teeman valittuamme piti keksiä jotain tekemistä. Innostuin lopulta valtavasti, kun tajusin, että voinhan skräpätä itselleni vaikka reseptikirjan, johon kerään kaikki parhaat reseptini ja joita olisi sitten ilo selailla muutenkin. Tässä on sitruunaisen kesäkurpitsakeiton ohje, jonka olen kehitellyt kurpitsoiden pään menoksi.

Olemme tosiaan touhunneet tämän kesän palstalla ja jääneet touhuun täydellisesti koukkuun. Satoa on tullut ja paljon ja vielä on korjaamatta sipulit ja porkkanat ja talviperunat ja punajuuret ja ja ja... Kesäkurpitsoita on tullut ajoittain niin, että niitä ei ole ehtinyt korjaamaan "normaalin" kokoisina, jolloin ne ovat paisuneet järisyttäviin mittoihin. Ylläolevassa kuvassa on kaveri (1,9 kg, potra poika!), jonka vein Katrille tuliaisiksi kässäiltaan. Yllättyneen emännän ensimmäinen kommentti oli "Mikä toi on?!". Ehkä se ei tosiaan enää näyttänyt ihan normikesäkurpitsalta... Täytyy laittaa vahinkoa vähän kiertämään etenkin, kun omassa jääkaapissa odottaa samanlainen ja palstalla kasvaa muutama jötkäle vielä lisää! ;D 

Vaikka palstailu onkin vienyt aika pitkälti kaiken ajan, on täällä käsitöitäkin ehditty tehdä. Pellavainen Whisper cardigan on neulottu ja päätelty, mutta odottaa vielä kostutusta ja pingotusta, joten siitä kuvia myöhemmin. Viimeisin aloitettu juttu on peitto, jonka tekemisestä oli puhetta kädenvääntäjienkin kesken. Olen mennyt lupaamaan, että vaatehuoneen remontin jälkeen lankani tulisivat mahtumaan kahteen laatikkoon (plus tietenkin yhteen, joka ei tule vaatehuoneeseen, ja siihen, joka on vaatekaapin päällä, ja eihän oikeastaan ole puhuttu myöskään mitään siitä pienestä vanhasta kattilakaapista tai siitä rottinkisesta piknikkorista, joka toimii yöpöytänä...), joten totesin, että nyt pistetään hyvään käyttöön ne vanhat Nallet, jotka joskus tuli ostettua paitaa varten, ja virkataan niistä torkkupeitto!

Mallina toimii Hexagon How-To (ravelry-linkki) ja virkkaan paloja kaksikertaisella langalla, jolloin homma etenee mahtavaa vauhtia! Kuva on otettu pari päivää sitten ja nyt paloja on jo ainakin kaksinkertainen määrä. Virkkaan palaset kiinni peittoon viimeisellä kierroksella, jolloin ei tule edes sitä hirveää saumomista, mitä vihaan yli kaiken. Ihan loistoprojekti, kun jokaisen palan jälkeen tuntuu kuin olisi saanut jotain valmista!

Audrey ja kumppanit

Pieni marttakerhomme pääsi sunnuntaina kokeilemaan kankaanpainantaa Katrin opastuksella. Meillä on pyörinyt jo jonkun aikaa hauska "kässäpiiri", jossa kokoonnutaan aika ajoin jonkun kotiin ja joku meistä opettaa toisille osaamansa kässäjutun. Olemme aiemmin mm. värjänneet lankoja Lauran terassilla ja punoneet meillä hopeaketjuja. Eilen kokoonnuimme sitten Katrille kankaanpainantaa varten, töhrytutoriaalin opit tiukasti mielessä... (tai sitten ei, mutta ainakin periaate oli tuttu).

Opettaja oli loistava ja tuloksetkin sen mukaisia! (Ja puhumattakaan niistä tarjoiluista. Kiinnostavinkin kässäjuttu joutuu käymään aika kovaa kamppailua, kun huomiosta kilpailee bataattikeitto ja juuri paistetut munkit.) Mutta tässä siis hienot lappuset, mitkä sain aikaiseksi:

Kuva Audrey Hepburnista, oma sabluuna

Japanilaisvaikuitteinen pöllö, Heidin sabluunasta

Japanilaiskissa, Maijan sabluunasta

Painoin kaikki joskus aikoinaan paloittemilleni pellavapaloille, joista kai oli mukamas tulossa jonkun muotoista tilkkutäkkiä, mutta jotka pääsivät ehdottomasti parempaan käyttöön tässä. Nyt täytyy vielä löytää joku hieno loppusijoitus kohde näille. Pitänee kaivaa ompelukone esiin. Laura painoi aivan mielettömän söpöjä vauvojen bodyjä, toivottavasti ne nähdään vielä hänen blogissaan! Ja etteivät neuleet ihan unohdu, tässä kuva vielä Sylvistä, joka alkaa olla liian iso mukana kuljetettavaksi. Kaveri vie sohvastakin jo melkein puolet ja painaa tonnin sylissä. Vain puoli huppua puuttuu...! Ai niin ja ne kukat. Pöh.

Sylillinen Sylviä

Tikrun Sylvi se on täälläkin puikoilla, kuten monessa muussakin blogissa. Ihastus oli sen verran kova, että ostin ohjeen jo seuraavana päivänä sen ilmestymisen jälkeen ja vaikka joululahjat olivat tuolloin vielä pahasti kesken, oli pakko lähteä etsimään sopivaa lankaa.

Vietän osan viikosta aina Lahdessa ja samoihin aikoihin jumppaan mennessäni törmäsin aivan mielettömän viehättävään vanhanaikaisen näköiseen lankakauppaan Möysän ostarin lähellä, jonka ikkunassa oli ale-kyltti. Löysin kaupasta Gjestalin Maijaa ja Jannea tarjouksessa ja niitä lähtikin mukaan pari paidallista - ja vähän myöhemmin koetilkun neulottuani yhden Sylvillisen verran.

Neulon siis Sylviä kaksinkertaisella Jannella 5,5:n puikoilla ja jösses kun tulee kivaa! Tästä näyttää tulevan ensimmäinen neule, jota ei tarvitse mitenkään muutella. Tai niin no, ajattelin kyllä tehdä pienen köynnös ja lehti -kiekuran toiseen etukappaleeseen, mutta tuskin niin pienestä tarvitsee mainita... Tällä hetkellä valmiina ovat hihat ja selkä ja vasen etukappale on menossa.

Sylvin selkäpalmikot vaativat sen verran keskittymistä (ja koko kappalekin on aika iso), että "jouduin" aloittamaan toisen neuleen luennoilla tikutettavaksi. Puikoille pääsi Minimalist Cardigan, jota olen jo pitkään katsellut vähän sillä silmällä. Lankana jälleen se Janne, mutta tällä kertaa yksinkertaisena. Mukavan yksitoikkoista posottamista, täydellistä luento- tai telkkarineulottavaa! Kädet ovat taas viime aikoina vähän vihoitelleet, joten olen joutunut pitämään pieniä taukoja neulomisessa. Ärsyttävää!

Pehmeitä paketteja

Tässä laatikkoja uunista odotellessa ehtiikin laittaa kuvia tänä vuonna valmistuneista joululahjoista. Kuvasin kaikki tietenkin "liian myöhään" eli pimeään aikaan kiireellä ennen paketointia, joten pahoitteluni jo etukäteen. Yläpuolen kuvassa on miehen veljelle ja hänen siipalleen neulomani ompun lämmittimet, joihin ihastuin mm. MadeByMyself-blogissa. Aivan hervoton idea! Neuloin omani muokaten Caseyn ohjetta.

Tämä ylivalottunut kaveri taas on Jatan Zetor-huivi, jonka reunaa modasin pikkaisen suuremmaksi. Neulottu Dropsin Alpacasta, menekki tasan, siis TASAN 3 kerää. Jouduin päättelemään langanpäitä saadakseni lisää lankaa reunan päättelyyn - ikinä ei ole mennyt näin tiukille! Miehen siskolle neuloin ja huovutin laukun, joka jäljittelee törkeästi Noni Designs:in ihanaa Cherry Blossom -laukkua. Olisin oikeasti halunnut ostaa ohjeen ja tehdä sen mukaan, mutta sain ajatuksen jälleen niin myöhään, etten olisi ehtinyt saada ohjetta ajoissa Suomeen. Tai sitten ymmärsin väärin kaikki toimitusjutut. Neuloin laukun Dropsin Eskimosta ja huovutin kukat jälkikäteen käsin. Olisin halunnut ommella laukkuun vielä kunnon kovikkeet ja vuoren, mutta aika vain loppui kesken. Sokerina pohjalla vielä isälle tekemäni hopeinen solmioneula. Äidin korvikset jäivät kuvaamatta, ehtivät jo pakettiin ennen kuvaussessioita. Jostain valokuvausteknisistä syistä neula näyttää kellertävältä päistään, mutta vakuutan sen olevan oikeasti kokonaisuudessaan kirkas. Nyt laatikot huutavatkin jo huomiota, joten aika siirtyä joulun viettoon. Oikein tunnelmallista joulua kaikille!

Korallikypärä

Kävin alkuviikosta syysloman kunniaksi ostamassa uuden Vogue Knitting -lehden ja ihastuin heti kansikuvassa olevaan myssyyn. En vieläkään ole saanut itsestäni niin paljon irti, että olisin neulonut loppuun jonkun noista kaikista keskeneräisistä paidoista, vaan veri vetää tällaisten nopeiden pikkuprojektien ääreen.

Kyseessä on siis Cathy Carronin Bobbled Tam ja lankana käytin joskus aikoja sitten ihanan värin takia ostamaani Esiton Huopalankaa. Ohjetta oli mielestäni helppo seurata, vaikka lähes joka rivillä tapahtuikin paljon. Alussa vähän jännitin noita pompuloita ja sitä, miten paljon niitä tuli joka väliin, mutta näin jälkeenpäin olen tosi tyytyväinen etten karsinut mitään pois.

Koska lanka oli vähän paksumpi, tein mallikuvion vain neljä kertaa viiden sijasta ja sain koosta 56 itselleni sopivan ilman mitään lisäyksiä. Mies risti myssäkän korallikypäräksi jo sitä puikotellessani ja sellaisena se tullaan näköjään tulevaisuudessa tuntemaan. ;D Yhdennäköisyyshän on aivan huomattava...

Tunnustan olevani isopäinen, mutta tämä on kyllä jo liioittelua...

Kiireinen syksy sai minut ottamaan viime viikolla hieman omaa lomaa koulusta ja linnoittautumaan päiväksi sohvalle kaiken maailman "laatu"sarjojen ääreen. Lomaanhan kuuluu oleellisesti myös se, että saa tehdä jotain ihanaa, mikä minulla tarkoitti tietenkin jotain mahtavan nopeaa neuleprojektia. Olin jo aiemmin katsellut Ravelryssä Natalie Larsonin Star Crossed Slouchy Beret -ohjetta ja kun kirpparille vietävistä langoista pilkisti joskus muinoin Anttilan arvonnassa voittamani kerä Novitan Ainoa, ei tarvinnut muuta kuin kaivaa puikot esiin ja pistää töpinäksi.

Ohje oli helppo ja noudatin sitä orjallisesti lähes viimeisiin kerroksiin asti. Lanka näytti loppuvan kesken, joten kavensin hieman tiheämpään tahtiin viimeisillä kierroksilla. Minulla on oikeasti aika iso pää, joten oli kiva -taimitensennytottaa- yllätys, että hattu on... no, valtava. Positiivisesti ajateltuna eipähän mene tukka lyttyyn tämän kanssa, mutta saa nähdä tuleeko käytettyä. Luulen, että ainakin pieni riiviömme keksisi sille monta eri käyttötarkoitusta.

Ihmettelyä

Olen viime aikoina alkanut viimein uskaltaa tehdä muutoksia valmiisiin neuleohjeisiin, mikä on kaltaiselleni "huimapäälle" ollut todellinen hyppy tuntemattomaan. Syynä on lähinnä ollut se, että olen väkisin tahtonut tehdä neuleen jostain ohjeen neuletiheyttä vastaamattomasta langasta, tai että neule on jostain kumman syystä pitänyt muka neuloa ohjeen mukaan palasina. Viimeisimmän päänsäryn on aiheuttanut Phildarin aivan ihana neule, jonka ohje on kuitenkin aivan täysin pässi. Ensinnäkin paita pitäisi neuloa paloissa, myös raglan-hihat ja kaulus, ja ommella kaikki yhteen. Toisekseen jos yhtään ohjetta ymmärrän, siinä puhutaan sileästä neuleesta pääneulepintana, vaikka kuvassa paita on selvästi tehty joko nurjalla tai ainaoikealla (päädyin aikani tihrusteltuani nurjaan). Ärsyttävää. Olin toivonut tämän olevan sellainen nopea rykäisy, jonka tuloksena olisi kiva syysneule, mutta katsotaan nyt, miten tollon käy. Lähdin nyt sitten aikani ihmeteltyä liikkeelle kauluksesta ja yritän soveltaa raglan-lisäyksiä jotenkin sopiviksi, vaikka minulla ei todellakaan ole mitään hajua, miten se ihan oikeasti pitäisi tehdä. Ravelryssä oli onneksi jotain vinkkejä, mutta ei mitään niin konkreettista tyyliin "jaa silmukat aina suhteessa näinjanäinjanäin ja lisää aina näinjanäin silläjasillä kerrosvälistyksellä". Onneksi olen pikku hiljaa "oppinut" (lue: hampaita kiristellen) tässä viimeisen vuoden aikana mukavasti purkamaan epäonnistuneita projekteja ja yrittämään uudelleen. Kuka se sanoi, että neulominen on rentouttava harrastus...