Apua tarvitaan!

Hyvät kanssaneulojat, -askartelijat, Sylvit, Kädenvääntäjät, ystävät, tuttavat, sukulaiset ja muut satunnaiset kävijät!

Apuanne tarvitaan!

Olen siis tällä hetkellä Kansasissa tekemässä korumuotoilun opinnäytetyötäni. Tarkoituksena on tutkia korua veistoksen näkökulmasta ja pohtia, voisiko korua käyttää kodin sisustuksessa muunakin kuin koruna, osana sisustusta ja ihmisen persoonan jatkeena niin kuin se päälläkin on. Osana tätä pohdintaa tarvitsisin kuvia siitä, kuinka ihmiset säilyttävät korujaan. Ja tässä TE tulette kuvaan. ; )

Pyydän kaikkia mitä vilpittömämmin kuvaamaan sen läjän, naulakon, laatikon, lautasen, henkarin tai muun luovan ratkaisun, missä korunne OIKEASTI viettävät aikaansa ja lähettämään kuvan minulle sähköpostilla osoitteeseen [johanna[piste]aarnisalo{ät}gmail[piste]com]. Ja osoite siis kirjoitettuna ilman sulkuja ja muut kuten kuuluu. Kuvan lähettäviltä pyydän samalla oikeutta julkaista kuvan opinnäytetyössäni. Jos haluatte nimenne mainittavan kuvan ottajana, niin liittäkää se jossain muodossa mukaan joko viestiin tai kuvaan.

Omasta kokemuksestani tiedän, että osa koruista on kauniisti korulippaassa visusti lipastossa piilossa, mutta osa on läjässä lautasella olohuoneessa näkyvillä mukamas kauniisti. No ovat ainakin helposti puettavissa vaikkei se niin hyvää koruille tekisikään. Ihailen henkilöitä, jotka ovat rakentaneet koruilleen kauniita lokerikkoja ja koukkuja ja muita ratkaisuita, joissa korut ovat oikeasti näkyvillä ja helposti käytettävissä. Toivoisin, että sekä minunlaiseni läjäilijät että nämä aikaansaavat esteetikot kummatkin uskaltaisivat laittaa kuvia "ratkaisuistaan".

Suurkiitokset kaikille jo etukäteen! Ja eikun takaisin hommiin!

Se on kevät nyt!

Ja kevääseenhän kuuluu ehdottomasti kunnon flunssa. Viime viikko tuli vietettyä tiukasti sängyn pohjalla yrittäen turistaa päästä viimeisimmätkin mehut pihalle. Teki ihmeitä ylävatsalihaksille, mutta muuten aika kurjaa. Todistuksena vatsajumpasta on oikean puoleinen rulla, viikossa turistettu tuollainen jättijumborulla (vasemmalla korkkaamattomana) olemattomiin.

Kun pää oli täynnä räkää, ei sinne mahtunut tietoa eli opparikirjojen lukeminen oli täysin mahdotonta. Onneksi noheva neuloja oli varastoinut lankaa, puikot ja jopa valinnut langalle ohjeen, joten eikun Netflix päälle ja tikuttamaan.

Flunssan aikana valmistui Annis-huivi Louetin Euroflax-pellavalangasta 3,5mm:n eebenpuisilla puikoilla, jotka muuten onnistuin katkaisemaan projektin puolessa välissä. Onneksi päästä katkesi vain noin 3 cm:n mittainen pätkä, joten noheva neulojahan tietenkin ottaa kynäveitsen käteen (ei ollut puukkoa tai viilaa käsillä), vuolee pään jälleen suipoksi, lainaa kaverilta palan hiekkapaperia ja hioo pään kiiltäväksi. Pikkasen rasvaa vielä päälle ja puikosta ei erota kuin pituudesta, kumpi katkesi. Jotain sitä on siis koulussa oppinut. ; ) 

Ennen pingotusta en ollut niin positiivinen huivin onnistumisesta, mutta se teki jälleen ihmeitä. Luulin luoneeni silmukat sittenkin liian tiukasti, vaikka olin noudattanut ohjetta ja luonut ne isommilla puikoilla ja tosi löysään, mutta pellava on niin erilainen muihin materiaaleihin verrattuna.

On täällä myös pieniä hankintoja tehty... Löysin kevään IK:n ruokakaupasta ja poimin sen mukaan, koska siellä oli ohje, jonka pitää päästä heti puikoille. Ihastuin Hexagon Petal Tee -paitaan heti sen ilmestyttyä Ravelryyn. Olin muuten hyvin hämmästynyt, kun suunnittelijaksi paljastui joku muu kuin Norah Gaughan (lausutaan muuten [Gooon], minua opetettiin Yarn Barnissa ; ) ). Ja luonnollisesti kun nyt kerran Ameriikoissa ollaan, pitää kerrankin hyödyntää paikallisia nettikauppoja, joista tilaaminen normaalisti maksaisi maltaita ja tilata paitaan ohjeeseen suositeltua Cascaden Ultra Pima-lankaa. Näyttää ja tuntuu tosi hyvältä, en malta odottaa, että pääsee neulomaan sitä!

Toinen hankinta oli Amazonin Kindle, joka vei sydämeni täysin heti paketin avattuani. Tunnustan häpeämättömästi lukevani lähestulkoon pelkästään chick lit -hömppää ja vain englanniksi. Viimeisimpiä kirjoja on vaikea saada Suomesta, kirjastosta puhumattakaan, joten nopeiden laskutoimitusten jälkeen totesin, että laite on maksanut itsensä takaisin noin 15 kirjan jälkeen (kindle-kirjat ovat noin puolet oikeiden hinnasta) puhumattakaan kaikista niistä ilmaisista kirjoista, mitä netistä saa ladattua. Plus e-kirjat eivät vie tilaa kirjahyllyssä, joka pullistelee jo ennestään kestorajoillaan. Järkiperustelut saivat hankkimaan laitteen, joskin vielä vähän kaihertaa mielessä kaipuu kunnon kirjan perään. Aika näyttää, voittaako kindle täysin aidot kirjat vai tuleeko tästä kauhea kierre, että täytyy hankkia kummatkin...!