Over the Moon

Meille muutti tänään uusi sohva! Olin jo pari vuotta ihaillut Kasper Nymanin suunnittelemaan Moon-sohvaa ja käynyt sitä monta kertaa ihastelemassa ja istuskelemassa. Ongelmana oli vain se, että se ei miellyttänyt Miehen silmää, joten aikaa kului kumpaakin miellyttävää mallia etsiessä. Sunnuntaina kävikin yllättäen niin, että pistäydyimme jälleen pikaisesti sohvaa myyvässä liikkeessä ja eikös siellä ollut kyseinen kaunotar mielettömän värisellä kankaalla poistomyyntinurkassa reippaassa alennuksessa. Vieläkään en oikein tiedä, miten tässä näin kävi, mutta Mies taisi todeta tilaisuuden tulleen tukkia vaimon suu vähäksi aikaa ja päätti, että otetaan tuo. Ja näin meille tänään kannettiin upouusi jämäkkä sohva vanhan lörpän tilalle.

Vielä pitää hieman jumpata huonekaluja ympäri kämppää, että kaikki jälleen asettuu paikoilleen. Hienoa sohvassa on se, että se on suomalaista tekoa ja muotoilua ja tulee varmasti kestämään pitkään. On ainakin laadukkaamman oloinen kuin entinen. Istuintyynyille on 10 vuoden takuu ja niihin on mahdollista tilata uusia päällisiä, jos tarve on, ja meidän käytöllämme varmaan tulee olemaankin. Yksi sohvan pääkäyttäjistä ei onneksi vielä oikein tajunnut, että kyseessä on sohva, mutta epäilen sen harhaluulon katoavan aika piakkoin.

Nyt kaveri vain nauttii, kun pääsee lököilemään aiemmin kiellossa olleeseen nojatuoliin. Eiköhän tuo ole kuitenkin jo huomenna työpäivän aikana muuttanut taas sinne sohvan nurkkaan asumaan ja niistämään nenäänsä sohvatyynyihin.

Järjestystä elämään, mars!

Käytiin Miehen kanssa nopeasti tänään ostoksilla, tavoitteena löytää matkalaukku ja hakea Akateemisesta pari laatikkoa. Luonnollisena jatkona vaatehuoneen remppaan on nimittäin työhuone ja etenkin sen kaaoksellinen kirjahylly. Uskon kovasti, että jos jokaisella tavaralla on oma paikkansa, järjestyksen pito on paljon helpompaa. Uudessa asunnossa ei tavarat ole vielä löytäneet paikkaansa, joten nurkkia valtaa edelleen aikamoiset röykkiöt. Katrin skräppi-illassa bongasin pari aivan ihanaa laatikkoa, jotka näkyvät muuten tässä jutussa, ja totesin siinä olevan täydellinen ratkaisu erinäisten papereiden ym memorabilian säilyttämiseen.

Kolmantena asiana listalla oli uuden kalenterin löytäminen. Olen äärimmäisen nirso kalentereiden suhteen. Kannen materiaalin täytyy olla miellyttävä ja mieluiten kova, että sitä vasten voi kirjoittaa. Kalenterisivujen täytyy olla aivan ehdottomasti selkeitä ja koko viikko täytyy näkyä samalla aukealla. Joka päivässä täytyy olla kellonajat tai ainakin joka toisessa päivässä niin, että niitä on helppo seurata. Lisäksi viikkonäkymässä päivät täytyy olla jaettu pystysuoraan eikä vaakaan niin kuin todella monessa kalenterissa on.

Kun viimein löysin sisällöltään kelpaavan kalenterin, ei sen kansi todellakaan miellyttänyt minua (jotain tribal-kuvioita ja teksti time addict...), joten ei kuin toimeen!

Jälleen iso kiitos Katrille, joka pelasti minut kauhean kalenterin kansien kynsistä! Skräppi-kurssin opeista oli nimittäin se hyöty, että kaupassa osasin katsoa karmeita kansia aivan uudella silmällä, ja jo junassa kotimatkalla olin irrottanut kannet kalenterista ja kotona tapetoin saman tien ärsyttävän etukannen eteisestä jääneellä tapetin palalla!

Piste iin päälle tuli ihanalla dymo-laitteella naputellulla tarralla! Ja taas kiitos Katrille, enpä olisi osannut lähteä itse Clas Ohlsonilta laitetta etsimään. Oikeastaan tämän kirjoituksen otsikko olisi pitänyt olla "Oodi Katrille!"...    ;D

Linssin läpi

Ihanaa, kun aurinko alkaa taas paistaa, tuntuu kuin heräisi pitkästä mustasta unesta ja alkaisi olla jälleen osa maailmaa.

Kaikki aina esittelee niiden ihania koteja ja ottaa kauniita kuvia, joten mitä muut edellä niin pöllöt perässä. Muutimme viime kesänä ensimmäisen omaan pankin omistamaan asuntoon, jonka remppasimme lattiasta kattoon. Talo on rakennettu vuonna 1960 ja siitä meillä on muistuttamassa edelleenkin alkuperäiset keittiö ja kylpyhuone. Muutimme myös reippaasti pienempään asuntoon kuin aiemmin, joten tavaraa on tullut karsittua valtavia määriä ja lisää pitäisi vielä pystyä heittämään pois tai myymään. Kämppä on ollut sellaisessa kaaoksessa, että pahimmillaan lattioita ei ole näkynyt, maalitahroja, ruuveja, teippiä, maalitonkkia ynnä muuta tuikitärkeää remppakamaa on ollut joka ikinen pinta peitossa ja vaatteita on saanut kaivaa reippaasti yli puoli vuotta erinäisistä säkeistä ja pahvilaatikoista.

Auringon myötä havahduin kuitenkin siihen, että pahimmat remppa- ja roinakasat ovat vihdoin kuin maagisesti kadonneet ja kämppä alkaa vaikuttamaan kodilta. Halusin siksi kuvata kodistamme niitä kauniita kohtia, jotka lämmittävät mieltäni ja auttavat kestämään viimeisiä pahvilaatikkoja ja keskeneräisiä kohtia. (Ja älköön kukaan mainitko sanaa lista...)

Yksi kaikkein valmeimmista kohdista on makuuhuone, josta ajoittain saa ihan seesteisiäkin kuvia. Vaatekaapin päällä on kuitenkin jemmassa kaksi rullaa ihanaa tapettia, jotka pitäisi saada vielä seinään, kunhan ehtii... Ja sittenhän ei sänkypeitto enää sovi väreihin enkä ole varma tyynyistäkään jne. jne....

Löysin muutama viikko sitten Papagenasta oveen ripustettavan naulakon, joka oli niin herkullinen, että se lähti samantien mukaan. Eihän se tietenkään suostunut olemaan sopivan kokoinen meidän vanhoihin oviimme, mutta onneksi oven yläreunassa on reunus, johon koukut sopivasti jäävät kiinni. Ja naulakko on täyttänyt odotukset yli toiveiden siinä suhteessa, että lattialle lojumaan jääneiden vaatteiden määrä on vähentynyt lähes olemattomiin!!!

Työhuone on ollut niin pitkään aivan hirveä varastokasa, että ei mitään rajaa. Sen jälkeen, kun sain Ikeasta hankittua sivupöydän, johon mahtuu osa harrastekamoistani, on homma alkanut luistaa.

Jopa lapsuudestani mukana kulkenut vanha kastilaatikko pääsi jälleen esille! Saas vaan nähdä, miten pitkään pysyy näin tyhjänä...

Yksi työhuoneen seinistä on muurattu umpeen kirjahyllyillä ja kun hyllyjen päällä on vähän tilaa, sen tietää mitä sille tilalle tapahtuu. Jostain syystä olen kuitenkin alkanut pitää laatikkopinoista. Liekö sitten katsellut niitä liian pitkään remppavaiheessa.

Keittiöstä oli kätevästi ovi kylpyhuoneeseen, niin kuin on myös eteisestä, mutta parin "tilanteen" jälkeen päätimme naulata oven kiinni. Aukkoon saimme tehtyä keittiön puolelle maustehyllyt, joita ei siis alkuperäisessä 60-luvun keittiössä luonnollisesti ollut. Käytettiinköhän silloin edes mitään mausteita suolan ja pippurin lisäksi?