Linssin läpi

Ihanaa, kun aurinko alkaa taas paistaa, tuntuu kuin heräisi pitkästä mustasta unesta ja alkaisi olla jälleen osa maailmaa.

Kaikki aina esittelee niiden ihania koteja ja ottaa kauniita kuvia, joten mitä muut edellä niin pöllöt perässä. Muutimme viime kesänä ensimmäisen omaan pankin omistamaan asuntoon, jonka remppasimme lattiasta kattoon. Talo on rakennettu vuonna 1960 ja siitä meillä on muistuttamassa edelleenkin alkuperäiset keittiö ja kylpyhuone. Muutimme myös reippaasti pienempään asuntoon kuin aiemmin, joten tavaraa on tullut karsittua valtavia määriä ja lisää pitäisi vielä pystyä heittämään pois tai myymään. Kämppä on ollut sellaisessa kaaoksessa, että pahimmillaan lattioita ei ole näkynyt, maalitahroja, ruuveja, teippiä, maalitonkkia ynnä muuta tuikitärkeää remppakamaa on ollut joka ikinen pinta peitossa ja vaatteita on saanut kaivaa reippaasti yli puoli vuotta erinäisistä säkeistä ja pahvilaatikoista.

Auringon myötä havahduin kuitenkin siihen, että pahimmat remppa- ja roinakasat ovat vihdoin kuin maagisesti kadonneet ja kämppä alkaa vaikuttamaan kodilta. Halusin siksi kuvata kodistamme niitä kauniita kohtia, jotka lämmittävät mieltäni ja auttavat kestämään viimeisiä pahvilaatikkoja ja keskeneräisiä kohtia. (Ja älköön kukaan mainitko sanaa lista...)

Yksi kaikkein valmeimmista kohdista on makuuhuone, josta ajoittain saa ihan seesteisiäkin kuvia. Vaatekaapin päällä on kuitenkin jemmassa kaksi rullaa ihanaa tapettia, jotka pitäisi saada vielä seinään, kunhan ehtii... Ja sittenhän ei sänkypeitto enää sovi väreihin enkä ole varma tyynyistäkään jne. jne....

Löysin muutama viikko sitten Papagenasta oveen ripustettavan naulakon, joka oli niin herkullinen, että se lähti samantien mukaan. Eihän se tietenkään suostunut olemaan sopivan kokoinen meidän vanhoihin oviimme, mutta onneksi oven yläreunassa on reunus, johon koukut sopivasti jäävät kiinni. Ja naulakko on täyttänyt odotukset yli toiveiden siinä suhteessa, että lattialle lojumaan jääneiden vaatteiden määrä on vähentynyt lähes olemattomiin!!!

Työhuone on ollut niin pitkään aivan hirveä varastokasa, että ei mitään rajaa. Sen jälkeen, kun sain Ikeasta hankittua sivupöydän, johon mahtuu osa harrastekamoistani, on homma alkanut luistaa.

Jopa lapsuudestani mukana kulkenut vanha kastilaatikko pääsi jälleen esille! Saas vaan nähdä, miten pitkään pysyy näin tyhjänä...

Yksi työhuoneen seinistä on muurattu umpeen kirjahyllyillä ja kun hyllyjen päällä on vähän tilaa, sen tietää mitä sille tilalle tapahtuu. Jostain syystä olen kuitenkin alkanut pitää laatikkopinoista. Liekö sitten katsellut niitä liian pitkään remppavaiheessa.

Keittiöstä oli kätevästi ovi kylpyhuoneeseen, niin kuin on myös eteisestä, mutta parin "tilanteen" jälkeen päätimme naulata oven kiinni. Aukkoon saimme tehtyä keittiön puolelle maustehyllyt, joita ei siis alkuperäisessä 60-luvun keittiössä luonnollisesti ollut. Käytettiinköhän silloin edes mitään mausteita suolan ja pippurin lisäksi?

Vielä sokerina pohjalla kuva viimeisimmistä löydöistä! Osuin joku aika sitten sopivasti Eurokankaaseen juuri, kun heille oli saapunut iso kasa kankaita ja näin sitä jälleen innoistui. Keltaraitaisesta kankaasta saattaa tulla vielä verhot työhuoneeseen tai koiralle tyynynpäällinen tai jotain muuta kivaa. Ihanaa, että on vihdoin päässyt jo sisustusvaiheeseen!