Juu. Minut tuntevat tietävät, että välillä saattaa lähteä vähän käsistä ja lujaa. Kävipä niin tuossa viime viikolla eräänä vapaapäivänä, että jääkaapissa sattui olemaan aamulla cokista ja unenpöpperössä taisin sitä juoda parikin lasillista. Seurauksena oli energiapurkaus, jonka buustaamana kävin ensin kellarin häkkivaraston kimppuun. Kiskoin muuton yhteydessä täyteen tungetusta varastosta kaikki tavarat ulos pitkin käytäviä ja järjestin ne takaisin niin, että tarpeellisiin pääsee jopa käsiksi ja myytävät tavarat ovat aivan edessä valmiina kirppikselle.
Palasinpa sitten takaisin kotiin ja avasin oven vaatehuoneeseen, joka on ollut aivan yhtä kauhea ilmestys ellei jopa pahempikin. Vaatehuoneen sisusta on peräisin talon rakentamisen ajalta ja on aika tunkkainen soppi etenkin, kun se on tungettu täyteen laatikoita, vaatteita ja muuta tuiki tärkeellistä tavaraa.
Ihan ok:n näköinen tyhjänä, mutta kuvitelkaa tämä täyteen tungettuna. Tilaa kääntyä ja ottaa tavaroita hyllystä ei ole juuri lainkaan.
No, tulipa sitten ajatuksissa otettua hyllyn reunasta kiinni ja testattua, miten tiukassa rakenne oli. Kuului oikein muheva rasahdus. Seuraava muistikuva onkin siitä, kun yli puolet vaatehuoneeseen tungetusta massasta on kannettu ympäri muuta asuntoa tukkien täysin työhuoneen ja olohuoneen vapaat lattiapinta-alat. Tähän väliin pieni tarkistussoitto Miehelle, että pahastuuko kauheasti, jos vaatehuone on palasina, kun tulee töistä. Eihän se tietenkään vastannut, joten ei kuin tuumasta toimeen. Hiljaisuushan on tunnetusti myönnytyksen merkki.
Puolitoista tuntia myöhemmin puhelin soi ja pienestä puuskutuksesta Mies jo osaa aavistaa jotain olevan tekeillä. Tuumaa, että parempi varmaan jäädä töihin vähän pidempään. Siinä vaiheessa hyllyt on kuitenkin jo palasina ja nojalla ympäri seiniä eteisessä, parvekkeella ja makuuhuoneessa. Mitäs lähtivät niin helposti irti!
Miehen eduksi täytyy sanoa, että vaikka hänellä startti- ja suunnitteluvaihe saattaa kestää niin kauan, että toiselta palaa hermo ja toinen päättää vain tarttua toimeen, Mies kuitenkin pääsee kiitettävän nopeasti tilanteen tasalle, kun vahinko on jo tapahtunut. Seuraava viikonloppu juostiinkin rautakauppojen, kodin ja Ikean väliä ja pistettiin tuulemaan. Tässä ensimmäinen maalikerros on jo maalattu ja levyjen takaa paljastunut raaka betoniseinä peitetty.
Ovesta vasemmalle puolelle olevalle seinälle läiskimme Tunto-laastilla kuviota palkin alle ja tämä on tarkoitus maalata vielä hopeamaalilla. Emme halunneet ryhtyä hirveästi pakkeloimaan seiniä tasaiseksi, joten päätimme päinvastoin korostaa muhkuraisuutta.
Kaksi muuta seinää päätimme tapetoida neutraalilla tapetilla, joka tulee jäämään hyllyjen taakse, mutta tuo kuitenkin tilaan vähän sisutetumpaa fiilistä. Viimeisimpänä Mies oli tänään tempaissut tilaan uuden lattian samasta laminaatista, mitä käytimme eteisessä.
Hyllyjärjestelmäksi valitsimme parin kuukauden pohdinnan ja tutkimisen jälkeen Ikean Broder-sarjan. Se tuntui tarpeeksi tukevalta toimimaan myös varastohyllynä, sillä ei meillä kaikki säilytettävät tavarat ole tosiaankaan mistään kevyimmästä päästä... Ehkä juuri Broderin krouviutta pehmentämään tai toimimaan sille kontrastina halusimme tehdä seinistä ja lattiasta vähän "fiinimmät", ettei nyt ihan tulisi oloa, että tässä nyt jossain varastovajassa ollaan. Kiirettä vähän kyllä pukkaa vielä, vieraita olisi tulossa sunnuntaina kylään ja seinä on vielä maalaamatta, hyllyt kiinnittämättä seiniin ja kattoon ja kaikki ne tavaravuoret miehittävät edelleen muuta kämppää. Ehkä pitää ostaa vähän lisää cokista...
