Täällä neulotaan taas!

Tai ainakin ihan vähän ja hyvin varovasti. Vuoden mittainen käsien rasitusvamman kuntoutus on päässyt siihen pisteeseen, että uskalsin ihan vähän ja ihan varovasti ja ihan silleen kevyesti neuloa pari huivia joululahjaksi. Ihastuin Menitassa olleeseen mallihuiviin ja ostin siltä seisomalta kahteen huiviin langat, tässä kuvattuun violettiin ja punaiseen, joka karkasi maailmalle ilman kuvia.

Ohje oli todella helppo, toistetaan vain 1 nurin, lk, 2 nurin yhteen koko huivin matka ja koko lysti neulotaan isoilla puikoilla. Mulla sattui olemaan 8:n puikot, joten niillä mentiin,  mutta neuloin vielä varmuudeksi hyvin löysää. Huivissa pidetään kahta lankaa yhdessä, Dropsin Cotton Viscosea ja Kid-silkiä. Ensimmäistä meni neljä kerää ja toista kaksi kerää, joten joululahjaksi ei mitenkään pahan hintainen sijoitus. Ja mikä mahtavinta, näistä ostoksista ei jäänyt yhtään kerää kotiin kartuttamaan jo ennestään massiivista lankavarastoa!

Huivista tuli ihan mielettömän tuntuinen, neulos on samalla todella ilmavaa ja kevyttä että ihanan lämmittävää. Suosittelen lämpimästi kaikille, tämä on varsinainen lohtuneule!

Se on kevät nyt!

Ja kevääseenhän kuuluu ehdottomasti kunnon flunssa. Viime viikko tuli vietettyä tiukasti sängyn pohjalla yrittäen turistaa päästä viimeisimmätkin mehut pihalle. Teki ihmeitä ylävatsalihaksille, mutta muuten aika kurjaa. Todistuksena vatsajumpasta on oikean puoleinen rulla, viikossa turistettu tuollainen jättijumborulla (vasemmalla korkkaamattomana) olemattomiin.

Kun pää oli täynnä räkää, ei sinne mahtunut tietoa eli opparikirjojen lukeminen oli täysin mahdotonta. Onneksi noheva neuloja oli varastoinut lankaa, puikot ja jopa valinnut langalle ohjeen, joten eikun Netflix päälle ja tikuttamaan.

Flunssan aikana valmistui Annis-huivi Louetin Euroflax-pellavalangasta 3,5mm:n eebenpuisilla puikoilla, jotka muuten onnistuin katkaisemaan projektin puolessa välissä. Onneksi päästä katkesi vain noin 3 cm:n mittainen pätkä, joten noheva neulojahan tietenkin ottaa kynäveitsen käteen (ei ollut puukkoa tai viilaa käsillä), vuolee pään jälleen suipoksi, lainaa kaverilta palan hiekkapaperia ja hioo pään kiiltäväksi. Pikkasen rasvaa vielä päälle ja puikosta ei erota kuin pituudesta, kumpi katkesi. Jotain sitä on siis koulussa oppinut. ; ) 

Ennen pingotusta en ollut niin positiivinen huivin onnistumisesta, mutta se teki jälleen ihmeitä. Luulin luoneeni silmukat sittenkin liian tiukasti, vaikka olin noudattanut ohjetta ja luonut ne isommilla puikoilla ja tosi löysään, mutta pellava on niin erilainen muihin materiaaleihin verrattuna.

On täällä myös pieniä hankintoja tehty... Löysin kevään IK:n ruokakaupasta ja poimin sen mukaan, koska siellä oli ohje, jonka pitää päästä heti puikoille. Ihastuin Hexagon Petal Tee -paitaan heti sen ilmestyttyä Ravelryyn. Olin muuten hyvin hämmästynyt, kun suunnittelijaksi paljastui joku muu kuin Norah Gaughan (lausutaan muuten [Gooon], minua opetettiin Yarn Barnissa ; ) ). Ja luonnollisesti kun nyt kerran Ameriikoissa ollaan, pitää kerrankin hyödyntää paikallisia nettikauppoja, joista tilaaminen normaalisti maksaisi maltaita ja tilata paitaan ohjeeseen suositeltua Cascaden Ultra Pima-lankaa. Näyttää ja tuntuu tosi hyvältä, en malta odottaa, että pääsee neulomaan sitä!

Toinen hankinta oli Amazonin Kindle, joka vei sydämeni täysin heti paketin avattuani. Tunnustan häpeämättömästi lukevani lähestulkoon pelkästään chick lit -hömppää ja vain englanniksi. Viimeisimpiä kirjoja on vaikea saada Suomesta, kirjastosta puhumattakaan, joten nopeiden laskutoimitusten jälkeen totesin, että laite on maksanut itsensä takaisin noin 15 kirjan jälkeen (kindle-kirjat ovat noin puolet oikeiden hinnasta) puhumattakaan kaikista niistä ilmaisista kirjoista, mitä netistä saa ladattua. Plus e-kirjat eivät vie tilaa kirjahyllyssä, joka pullistelee jo ennestään kestorajoillaan. Järkiperustelut saivat hankkimaan laitteen, joskin vielä vähän kaihertaa mielessä kaipuu kunnon kirjan perään. Aika näyttää, voittaako kindle täysin aidot kirjat vai tuleeko tästä kauhea kierre, että täytyy hankkia kummatkin...!

Pehmeitä paketteja

Tässä laatikkoja uunista odotellessa ehtiikin laittaa kuvia tänä vuonna valmistuneista joululahjoista. Kuvasin kaikki tietenkin "liian myöhään" eli pimeään aikaan kiireellä ennen paketointia, joten pahoitteluni jo etukäteen. Yläpuolen kuvassa on miehen veljelle ja hänen siipalleen neulomani ompun lämmittimet, joihin ihastuin mm. MadeByMyself-blogissa. Aivan hervoton idea! Neuloin omani muokaten Caseyn ohjetta.

Tämä ylivalottunut kaveri taas on Jatan Zetor-huivi, jonka reunaa modasin pikkaisen suuremmaksi. Neulottu Dropsin Alpacasta, menekki tasan, siis TASAN 3 kerää. Jouduin päättelemään langanpäitä saadakseni lisää lankaa reunan päättelyyn - ikinä ei ole mennyt näin tiukille! Miehen siskolle neuloin ja huovutin laukun, joka jäljittelee törkeästi Noni Designs:in ihanaa Cherry Blossom -laukkua. Olisin oikeasti halunnut ostaa ohjeen ja tehdä sen mukaan, mutta sain ajatuksen jälleen niin myöhään, etten olisi ehtinyt saada ohjetta ajoissa Suomeen. Tai sitten ymmärsin väärin kaikki toimitusjutut. Neuloin laukun Dropsin Eskimosta ja huovutin kukat jälkikäteen käsin. Olisin halunnut ommella laukkuun vielä kunnon kovikkeet ja vuoren, mutta aika vain loppui kesken. Sokerina pohjalla vielä isälle tekemäni hopeinen solmioneula. Äidin korvikset jäivät kuvaamatta, ehtivät jo pakettiin ennen kuvaussessioita. Jostain valokuvausteknisistä syistä neula näyttää kellertävältä päistään, mutta vakuutan sen olevan oikeasti kokonaisuudessaan kirkas. Nyt laatikot huutavatkin jo huomiota, joten aika siirtyä joulun viettoon. Oikein tunnelmallista joulua kaikille!

Vanhoja projekteja kuvien puutteessa

En ole viime aikoina ehtinyt kuvaamaan niitä kaikkia keskeneräisiä projekteja, jotka lojuvat olohuoneen pöydällä, nuhjaantuvat kassissa tai pölyttyvät sängyn alla. Näytetään sen sijaan kuva kesällä valmistuneesta huivista. Kyseessä Knittyn Seascape Stole ja lankana ihana Rowan Kidsilk Haze. Neuloin huivin kaverini häihin ja perinteitä kunnioittaen homma meni niin viimeisilleen, että laitoin huivin pingoitukseen edellisenä yönä kahden aikaan. Niin tyypillistä. Huippuhuivi, mutta mies ei vain ollut niin innoissaan sen tavasta jättää jälkensä hänen pikkutakkiinsa pienestäkin kosketuksesta. Eli karvaa irtoaa ja paljon, mutta huivin uskomaton keveys ja ilmavuus kyllä saavat unohtamaan tuollaiset pikkuseikat. Ja kerrankin muuten lanka, joka ei pistele!