Vihdoinkin!

Pitkät valmistelut huipentuvat tänä viikonloppuna, kun pieni pajamme esiintyy ensimmäistä kertaa Wanhan Sataman häämessuilla! Tätä varten on tehty valtava määrä hommia koko viime syksy ja tietenkin oikeastaan ihan siitä lähtien, kun yrityksen perustimme. Nyt tunnelmat on hyvin kahtia jakoiset. Toisaalta jännittää kauheasti, että mitä suuri yleisö tulee pitämään osastostamme ja tuotteistamme, ja toisaalta tuntuu taas jo saavuttaneen niin paljon, että on vain ylpeä siitä, mihin pisteeseen olemme jo päässeet. 

Saimme lokakuun lopulla järjestetyttyä myös ensimmäiset ihka oikeat kuvaukset mahtavan kuvaajamme Jasminin kanssa. Jasmin kuvaa muuten paljon myös häitä, vink-vink vain kaikille kiinnostuneille. Uusia kuvia ilmestyy sivuillemme ihan tässä pikapikaa, mutta tässä yksi pieni makupala. Tämähän alkaa näyttää jo ihan aikuisten oikeelta toiminnalta, hui! :)

Linssiluteena

Tänään täytyi taas pitkästä aikaa yrittää viihtyä linssin väärällä puolella, kun kuvasimme tai ainakin kovasti yritimme kuvata ryhmäkuvia tuleville nettisivuillemme. Kuvattavana oleminen on ainakin meikäläiselle vaikea asia ja hyvien kuvien saaminen työn takana. Kun vielä yhteen kuvaan laittaa kolme samanlaista apinaa, voitte kuvitella, että sellaisen kuvan saaminen, missä jokaisella on jollain tavalla säällinen ilme naamalla, ei todellakaan ole helppoa.

Käsityöt ovat tosiaan edelleen pannassa käsien rasitusvammojen takia, mutta onneksi on kaikkea muuta pientä puuhattavaa. Firman perustamiseen kuuluu nimittäin yllättävä määrä pikkujuttuja, jotka vievät odottamattoman paljon aikaa ja huomiota. Meillä aikataulu on ollut hyvin rento, mutta täytyy tässä pikkuhiljaa saada kuitenkin paketti kasaan. Yrittämistäkään ei voi kovin pitkään vain vähän harrastaa...

Kävimme aamun aluksi WeeGeessä kahvilla ja hämmästyksekseni siellä oli tarjolla myös hyvännäköinen brunssi. Vaikka itse emme tällä kertaa sitä syöneet, se näytti ehdottomasti testaamisen arvoiselta. Kiinnitin huomiota myös luomutuotteiden suureen määrään niin tiskillä kuin myyntihyllyköissä. Kahvilan kokonaisilme oli kyllä parantunut siitä parin vuoden takaisesta kuvasta, mikä minulle oli jäänyt. Luulen, että tulevaisuudessa lähtee ehkä helpommin katsomaan näyttelyitä tuonne Espoon perukoille, kun tietää, että on mahdollista nauttia hyvät kahvitkin. Niin sitä ihminen on mahansa vietävissä. ;)

On sitten kiirettä pidellyt

Blogi on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle viime aikoina. Monesta asiasta olisi ollut kiva blogata, mutta aika ei vain ole riittänyt. Syy siihen löytyy yllä olevasta kuvasta. Viimeiset pari kuukautta on mennyt siinä paperi- ja byrokratiaviidakossa taistellessa, mitä yrityksen perustaminen on,  mutta viimein ainakin jotain on saatu aikaan. Viidakko ei tosin ole vielä hellittänyt otettaan, vaan on päinvastoin heittänyt tielle pari isompaa ryteikköä, joista par'aikaa yritetään taistella läpi. Yrittäminen tuntuu todellakin olevan kokonaisvaltainen elämän valtaava asia, mitä oli vaikea ennalta käsittää, vaikka siitä niin aina puhutaan elämäntapana. Onneksi on kaksi hienoa yhtiökumppania, joiden kanssa jaksaa puskea.

Kyllä täällä edelleen käsitöitäkin tehdään ja tässä parhaillaan odottelen jännityksellä, onnistuvatko ensimmäiset ilman opettajaa tehdyt macaronet! Mutta niistä sitten paremmalla ajalla lisää.