Se on kevät nyt!

Ja kevääseenhän kuuluu ehdottomasti kunnon flunssa. Viime viikko tuli vietettyä tiukasti sängyn pohjalla yrittäen turistaa päästä viimeisimmätkin mehut pihalle. Teki ihmeitä ylävatsalihaksille, mutta muuten aika kurjaa. Todistuksena vatsajumpasta on oikean puoleinen rulla, viikossa turistettu tuollainen jättijumborulla (vasemmalla korkkaamattomana) olemattomiin.

Kun pää oli täynnä räkää, ei sinne mahtunut tietoa eli opparikirjojen lukeminen oli täysin mahdotonta. Onneksi noheva neuloja oli varastoinut lankaa, puikot ja jopa valinnut langalle ohjeen, joten eikun Netflix päälle ja tikuttamaan.

Flunssan aikana valmistui Annis-huivi Louetin Euroflax-pellavalangasta 3,5mm:n eebenpuisilla puikoilla, jotka muuten onnistuin katkaisemaan projektin puolessa välissä. Onneksi päästä katkesi vain noin 3 cm:n mittainen pätkä, joten noheva neulojahan tietenkin ottaa kynäveitsen käteen (ei ollut puukkoa tai viilaa käsillä), vuolee pään jälleen suipoksi, lainaa kaverilta palan hiekkapaperia ja hioo pään kiiltäväksi. Pikkasen rasvaa vielä päälle ja puikosta ei erota kuin pituudesta, kumpi katkesi. Jotain sitä on siis koulussa oppinut. ; ) 

Ennen pingotusta en ollut niin positiivinen huivin onnistumisesta, mutta se teki jälleen ihmeitä. Luulin luoneeni silmukat sittenkin liian tiukasti, vaikka olin noudattanut ohjetta ja luonut ne isommilla puikoilla ja tosi löysään, mutta pellava on niin erilainen muihin materiaaleihin verrattuna.

On täällä myös pieniä hankintoja tehty... Löysin kevään IK:n ruokakaupasta ja poimin sen mukaan, koska siellä oli ohje, jonka pitää päästä heti puikoille. Ihastuin Hexagon Petal Tee -paitaan heti sen ilmestyttyä Ravelryyn. Olin muuten hyvin hämmästynyt, kun suunnittelijaksi paljastui joku muu kuin Norah Gaughan (lausutaan muuten [Gooon], minua opetettiin Yarn Barnissa ; ) ). Ja luonnollisesti kun nyt kerran Ameriikoissa ollaan, pitää kerrankin hyödyntää paikallisia nettikauppoja, joista tilaaminen normaalisti maksaisi maltaita ja tilata paitaan ohjeeseen suositeltua Cascaden Ultra Pima-lankaa. Näyttää ja tuntuu tosi hyvältä, en malta odottaa, että pääsee neulomaan sitä!

Toinen hankinta oli Amazonin Kindle, joka vei sydämeni täysin heti paketin avattuani. Tunnustan häpeämättömästi lukevani lähestulkoon pelkästään chick lit -hömppää ja vain englanniksi. Viimeisimpiä kirjoja on vaikea saada Suomesta, kirjastosta puhumattakaan, joten nopeiden laskutoimitusten jälkeen totesin, että laite on maksanut itsensä takaisin noin 15 kirjan jälkeen (kindle-kirjat ovat noin puolet oikeiden hinnasta) puhumattakaan kaikista niistä ilmaisista kirjoista, mitä netistä saa ladattua. Plus e-kirjat eivät vie tilaa kirjahyllyssä, joka pullistelee jo ennestään kestorajoillaan. Järkiperustelut saivat hankkimaan laitteen, joskin vielä vähän kaihertaa mielessä kaipuu kunnon kirjan perään. Aika näyttää, voittaako kindle täysin aidot kirjat vai tuleeko tästä kauhea kierre, että täytyy hankkia kummatkin...!

Vihdoin jotain valmista!

Edellisessä postauksessa esittelemästäni Cascade 220:stä tuli juuri sopiva myssy tänne epäluonnollisten säävaihteluilmiöiden Kansasiin. Sää vaihtelee tällä hetkellä tosiaan niin, että kun sunnuntaina on ensin +22°C niin tiistaina onkin -7°C . Yritä siinä pysyä perässä, että mitä päälle pitäisi aamulla laittaa.

Neuloin myssyn suoraan Natalie Larsonin Spring Beret -ohjetta  (ravelry-linkki) seuraten, ja siitä more slouchy version. Puikot olivat 4,5mm:n bambupuikot eli vähän pienemmillä kuin mitä oli suositeltu, kun ne nyt olin sattunut ostamaan langan mukana. Luulen, että oli oikeastaan hyvä ratkaisu, koska kuvissa tuo tosi löysä versio on näyttänyt liian löllöltä minun päähäni ja nyt venyttämätön myssy on tarpeeksi tiukka ja löysä samaan aikaan. Ajan kanssa toi kuitenkin tulee löystymään vielä enemmän, vaikka sitä ei pingottaisikaan.

Kimmoke pipon neulomiseen tuli, kun kävin tiistaina pikaisesti keskustassa ja satuin törmäämään kenkäkaupassa alennuksessa oleviin Uggeihin, joita olin himoinnut jo pitkään. Olin jättänyt kengät ostamatta, koska ne olivat minusta liian kalliit ja ehkä minulla oli vielä jonkinlaista asennevammaa Uggeja kohtaan. No, se katosi samantien, kun näin alennetun hinnan ja sain sopivan koon jalkaan. : )  Että ei tässä näistä asenteista enää yhtä tiukasti pidetä kiinni kuin nuorempana. Ja yhteys myssyyn löytyy siis toiseksi alimmasta napista, joka on todellisuudessa lähes saman värinen kuin lanka. Taivaallista!!!

Muilla mailla mantehilla

Pieniä iloja on hetkellisesti poistunut maasta ja matkustanut lätäkön toispuolelle huhtikuun puoleenväliin asti. Tarkoituksena olisi pyöräyttää sellainen pieni asia kuin opinnäytetyö täällä vaihdossa - katsotaan miten onnistuu. Ensimmäinen asia, mitä kunnon Sylvin ja Kädenvääntäjän on luonnollisesti uudessa paikassa tehtävä, on paikallistaa lähin lankakauppa, suklaakonvehdit ja kirpputori. Ansiokkaasti voin raportoida, että olin ensimmäisen kerran kirpputorilla noin kolme tuntia sen jälkeen, kun olin maahan saapunut. Ja se on jo hyvin se!

Majapaikka on kalustettu hyvin riisuttuun tapaan eli täältä puuttui patjoja lukuunottamatta kaikki irtonainen. Kahden reissun jälkeen on tehty erinäisiä löytöjä:

Hienot retrolakanat ($2,99), jotka pistää naurattamaan aina, kun ne näkee. Olin tosiaan valvonut jo lähes 24h putkeen ja matkustanut tuhansia kilometrejä, kun ostin nämä. Olivat varmaan ainoat, jotka pelkän värin takia erottuivat tangoissa väsyneisiin silmiini...

Tänään löysin peiton ($3,99) ja fleecen ($2,49) samasta paikasta ja taisivat olla jotain merkkijuttujakin. Pyykkiin pääsivät samantein ja lämmittävät nyt sängyssä. Eli kirpputori: tsek!

Lankakauppa: tsek!

Ja täällä menikin sitten yli tunti. Oli mahtavaa nähdä ihan livenä paljon lankoja, joista on vain lukenut, ja päästä selaamaan kirjoja ja ohjelehtisiä ja tuskailla, voisiko sitä ostaa jotain. Vaikka vain ihan vähän...

Joo ei yhtään tee mieli...

Ja oikeastaan mun pipokin on jo aika nuhjunen...

Joten siitä se sit lähti.

Mutta ihan vähän vaan. Edessä oleva siniviolettilanka on Cascade 220, oikealla puoleen hintaan alennettu Euroflax Paris ja takana kerä jotain ihanaa alpacaa, jolla ei ollut nimeä. Lisäksi oli tietenkin pakko ostaa Norah Gaughanin lehtinen, jota olin himoinnut jo pitkään ja jossa sopivasti oli loistava ohje alpacalle, joten siihen oli pakko ostaa puikotkin ja tietenkin sen jälkeen muillekin langoille, että eivät vain jäisi ilman.

Mieletöntä oli, että myyjät kerivät vyyhdeillä myytävät langat oma-aloitteisesti kerälle tolla ihmeen hienolla laitteella, jota olen joissain blogeissakin nähnyt vilahtavan. Koskahan Suomeen saataisiin samanlaista ystävällisyyttä ja palvelualttiutta kuin mitä täällä on.

Viimeisenä listalla oli suklaakonvehdit ja uskokaa tai älkää, mutta ne löytyivät heti kadun toiselta puolelta herkkupuodista. On tainnut olla herkkukauppiaalla hyvin markkinakartoitus tehty, kun osasi perustaa liikkeen näin oivalliseen kohtaan... Tällä kertaa mitään ei lähtenyt mukaan, kun makea tuntuu tursuvan korvista ulos jo ihan perusruokavaliota yrittäessä ylläpitää, mutta sen verran mielenkiintoisia makuja näytti tiskissä olevan, että pakko palata myöhemmin. Eli suklaakonvehdit paikallistettu, tsek!

Matkaa ja toivottavasti opparin etenemistä pystyy seuraamaan täältä paremmin. Pieniä iloja päivitetään tänne, kun niitä ilmenee eli yhtä epäsäännöllisen säännöllisesti kuin ennenkin. Terkkuja Sylveille ja Kädenvääntäjille!

Tuulahdus Tukholmaa

On sitten ilmoja pidellyt! Kun ei pitkään aikaan ole polkannut, on vaikea päättää, mistä sitä aloittaisi, mutta aloitetaan nyt pienen Tukholman turneemme kuvilla. Olimme Miehen kanssa ottaneet yhden kesälomaviikon heti kesäkuun alkuun ja kaiken maailman tuhkiin kyllästyneenä päätimme suunnata lahden yli minilomalle. Vietimme yhden yön ja kaksi päivää Tukholmassa plus tietenkin kaksi yötä laivalla. Ei ole tullut yli 10 vuoteen käytyä Stokiksessa, joten jo oli aikakin.

Olimme päättäneet tutustua ennalta meille tuntemattomaan Södermalmin alueeseen, jota nykyään tituleerataan SoFoksikin (South of Folkungagatan) ja ihan rehellisesti vaan shopata, syödä ja ihmetellä. Södermalm alueena yllätti iloisesti, oli pieniä kuppiloita joka nurkassa ja ihmeellisiä pikkukauppoja sivukaduilla. Ehdottomasti kivempaa aluetta kuin ne yleensä kolutut Drottningsgata ja ympäristö (jossa siis toki myös piipahdimme).

Olin luonnollisesti tutkinut Knitmapista alueen lankakaupat ja Miestä säästääkseni valinnut yhden (!), johon olisi pakko päästä ja valinta osui kyllä täysin nappiin!  Maria's garn oli juuri kaksi päivää aikaisemmin siirtynyt uudelle omistajalle ja kaupan nimi on nykyään Litet Nystan. Omistaja kirjoittaa samannimistä blogia ja on myös Ravelryssä. Osuin liikkeeseen niin, että tapasin sekä Marian että pikkuNystanin ja olin aivan haltioissani niin ihanan ystävällisistä ja avoimista kauppiaista! Aivan eri meininki kuin esim. Menitassa oman kokemukseni mukaan.

Huomatkaa tuiman keskittynyt ilme.
Lankojen valinta on vakava asia!

Satuin ihastumaan siellä mahtavaan pellavalankaan, joka oli kuin tehty Whisper Cardiganiin, mutta en tietenkään ollut ottanut mitään menekkiarvioita mukaan. Kyselin naisilta, tiesivätkö/lukivatko he IK:a (joo!), muistivatko he sieltä sellaista härpäkettä, mikä ei ihan ole takki vaan sellainen epämääräinen ja (kuvitelkaa!!!!) Maria oli samantien, että kylläkyllä, se on Whisper Cardigan, tarvitset siihen kolme kerää tuota lankaa!!!!! Aivan mieletöntä!!! Koko tunnelma kaupassa oli aivan erilainen kuin Suomessa ja todella suosittelen pistäytymään siellä, jos Tukholmaan osuu.

Pellavat on paikallistettu, pulssi on koholla.

Uusi omistaja keskellä harmaassa paidassa auttamassa asiakasta.

Hyvään reissuun kuuluu ehdottomasti hyvä ruoka ja sitä löytyi! Pysähdyimme umpimähkään yhteen kahviloista jossain keskellä pikkukatujen sokkeloa lounaalle ja sekä minun salaattini että Miehen panini olivat todella herkullisia. Salaatissa oli mm. lämmintä vuohenjuustoa, prosciuttoa, saksanpähkinöitä, marinoituja papuja, hunajaa päällä ja alla ihanasti maustettua quinoaa.

Kerrankin Mies on osannut ottaa kuvan hyvästä

kuvakulmasta, ainakin 10kg on kadonnut...

Löysimme katujen sokkeloista myös ihastuttavan ruokakaupan Cajsa Warg - Matbutiken, joka muistutti vanhoja sekatavarakauppoja. Tarjonta oli aivan omaa luokkaansa, valtavasti luomu- ja lähituotteita ja tunnelma vailla vertaansa. Olisi ihana, jos meilläkin olisi tällainen lähellä, tai edes Helsingissä, siellä tulisi käytyä varmasti usein. Maatilatori on lähin vastine, mutta jää kyllä kalpeaksi kakkoseksi.

Laivalla (Viking Linella) söimme mennen tullen Food Gardenissa eli niissä vähän pienemmissä ruokapaikoissa. Olemme kuulleet buffeteista sellaista juttua laivalla joskus työskenneeltä kokilta, että ei tee enää mieli mennä niihin karjan syöttöpaikkoihin. Kannatti, sillä ruoka oli hyvää ja maisemat vielä paremmat. Seurasta puhumattakaan. ;D