lauantai 11. syyskuuta 2010

Järjestystä elämään, mars!

Käytiin Miehen kanssa nopeasti tänään ostoksilla, tavoitteena löytää matkalaukku ja hakea Akateemisesta pari laatikkoa. Luonnollisena jatkona vaatehuoneen remppaan on nimittäin työhuone ja etenkin sen kaaoksellinen kirjahylly. Uskon kovasti, että jos jokaisella tavaralla on oma paikkansa, järjestyksen pito on paljon helpompaa. Uudessa asunnossa ei tavarat ole vielä löytäneet paikkaansa, joten nurkkia valtaa edelleen aikamoiset röykkiöt. Katrin skräppi-illassa bongasin pari aivan ihanaa laatikkoa, jotka näkyvät muuten tässä jutussa, ja totesin siinä olevan täydellinen ratkaisu erinäisten papereiden ym memorabilian säilyttämiseen.

Kolmantena asiana listalla oli uuden kalenterin löytäminen. Olen äärimmäisen nirso kalentereiden suhteen. Kannen materiaalin täytyy olla miellyttävä ja mieluiten kova, että sitä vasten voi kirjoittaa. Kalenterisivujen täytyy olla aivan ehdottomasti selkeitä ja koko viikko täytyy näkyä samalla aukealla. Joka päivässä täytyy olla kellonajat tai ainakin joka toisessa päivässä niin, että niitä on helppo seurata. Lisäksi viikkonäkymässä päivät täytyy olla jaettu pystysuoraan eikä vaakaan niin kuin todella monessa kalenterissa on.

Kun viimein löysin sisällöltään kelpaavan kalenterin, ei sen kansi todellakaan miellyttänyt minua (jotain tribal-kuvioita ja teksti time addict...), joten ei kuin toimeen!

Jälleen iso kiitos Katrille, joka pelasti minut kauhean kalenterin kansien kynsistä! Skräppi-kurssin opeista oli nimittäin se hyöty, että kaupassa osasin katsoa karmeita kansia aivan uudella silmällä, ja jo junassa kotimatkalla olin irrottanut kannet kalenterista ja kotona tapetoin saman tien ärsyttävän etukannen eteisestä jääneellä tapetin palalla!
Piste iin päälle tuli ihanalla dymo-laitteella naputellulla tarralla! Ja taas kiitos Katrille, enpä olisi osannut lähteä itse Clas Ohlsonilta laitetta etsimään. Oikeastaan tämän kirjoituksen otsikko olisi pitänyt olla "Oodi Katrille!"...    ;D

perjantai 3. syyskuuta 2010

Hepuli

Juu. Minut tuntevat tietävät, että välillä saattaa lähteä vähän käsistä ja lujaa. Kävipä niin tuossa viime viikolla eräänä vapaapäivänä, että jääkaapissa sattui olemaan aamulla cokista ja unenpöpperössä taisin sitä juoda parikin lasillista. Seurauksena oli energiapurkaus, jonka buustaamana kävin ensin kellarin häkkivaraston kimppuun. Kiskoin muuton yhteydessä täyteen tungetusta varastosta kaikki tavarat ulos pitkin käytäviä ja järjestin ne takaisin niin, että tarpeellisiin pääsee jopa käsiksi ja myytävät tavarat ovat aivan edessä valmiina kirppikselle.

Palasinpa sitten takaisin kotiin ja avasin oven vaatehuoneeseen, joka on ollut aivan yhtä kauhea ilmestys ellei jopa pahempikin. Vaatehuoneen sisusta on peräisin talon rakentamisen ajalta ja on aika tunkkainen soppi etenkin, kun se on tungettu täyteen laatikoita, vaatteita ja muuta tuiki tärkeellistä tavaraa.

Ihan ok:n näköinen tyhjänä, mutta kuvitelkaa tämä täyteen tungettuna. Tilaa kääntyä ja ottaa tavaroita hyllystä ei ole juuri lainkaan.

No, tulipa sitten ajatuksissa otettua hyllyn reunasta kiinni ja testattua, miten tiukassa rakenne oli. Kuului oikein muheva rasahdus. Seuraava muistikuva onkin siitä, kun yli puolet vaatehuoneeseen tungetusta massasta on kannettu ympäri muuta asuntoa tukkien täysin työhuoneen ja olohuoneen vapaat lattiapinta-alat. Tähän väliin pieni tarkistussoitto Miehelle, että pahastuuko kauheasti, jos vaatehuone on palasina, kun tulee töistä. Eihän se tietenkään vastannut, joten ei kuin tuumasta toimeen. Hiljaisuushan on tunnetusti myönnytyksen merkki.

Puolitoista tuntia myöhemmin puhelin soi ja pienestä puuskutuksesta Mies jo osaa aavistaa jotain olevan tekeillä. Tuumaa, että parempi varmaan jäädä töihin vähän pidempään. Siinä vaiheessa hyllyt on kuitenkin jo palasina ja nojalla ympäri seiniä eteisessä, parvekkeella ja makuuhuoneessa. Mitäs lähtivät niin helposti irti!

Miehen eduksi täytyy sanoa, että vaikka hänellä startti- ja suunnitteluvaihe saattaa kestää niin kauan, että toiselta palaa hermo ja toinen päättää vain tarttua toimeen, Mies kuitenkin pääsee kiitettävän nopeasti tilanteen tasalle, kun vahinko on jo tapahtunut. Seuraava viikonloppu juostiinkin rautakauppojen, kodin ja Ikean väliä ja pistettiin tuulemaan. Tässä ensimmäinen maalikerros on jo maalattu ja levyjen takaa paljastunut raaka betoniseinä peitetty.

Ovesta vasemmalle puolelle olevalle seinälle läiskimme Tunto-laastilla kuviota palkin alle ja tämä on tarkoitus maalata vielä hopeamaalilla. Emme halunneet ryhtyä hirveästi pakkeloimaan seiniä tasaiseksi, joten päätimme päinvastoin korostaa muhkuraisuutta.

Kaksi muuta seinää päätimme tapetoida neutraalilla tapetilla, joka tulee jäämään hyllyjen taakse, mutta tuo kuitenkin tilaan vähän sisutetumpaa fiilistä. Viimeisimpänä Mies oli tänään tempaissut tilaan uuden lattian samasta laminaatista, mitä käytimme eteisessä.

Hyllyjärjestelmäksi valitsimme parin kuukauden pohdinnan ja tutkimisen jälkeen Ikean Broder-sarjan. Se tuntui tarpeeksi tukevalta toimimaan myös varastohyllynä, sillä ei meillä kaikki säilytettävät tavarat ole tosiaankaan mistään kevyimmästä päästä... Ehkä juuri Broderin krouviutta pehmentämään tai toimimaan sille kontrastina halusimme tehdä seinistä ja lattiasta vähän "fiinimmät", ettei nyt ihan tulisi oloa, että tässä nyt jossain varastovajassa ollaan. Kiirettä vähän kyllä pukkaa vielä, vieraita olisi tulossa sunnuntaina kylään ja seinä on vielä maalaamatta, hyllyt kiinnittämättä seiniin ja kattoon ja kaikki ne tavaravuoret miehittävät edelleen muuta kämppää. Ehkä pitää ostaa vähän lisää cokista...