Pieniä iloja on hetkellisesti poistunut maasta ja matkustanut lätäkön toispuolelle huhtikuun puoleenväliin asti. Tarkoituksena olisi pyöräyttää sellainen pieni asia kuin opinnäytetyö täällä vaihdossa - katsotaan miten onnistuu. Ensimmäinen asia, mitä kunnon Sylvin ja Kädenvääntäjän on luonnollisesti uudessa paikassa tehtävä, on paikallistaa lähin lankakauppa, suklaakonvehdit ja kirpputori. Ansiokkaasti voin raportoida, että olin ensimmäisen kerran kirpputorilla noin kolme tuntia sen jälkeen, kun olin maahan saapunut. Ja se on jo hyvin se!
Majapaikka on kalustettu hyvin riisuttuun tapaan eli täältä puuttui patjoja lukuunottamatta kaikki irtonainen. Kahden reissun jälkeen on tehty erinäisiä löytöjä:
Hienot retrolakanat ($2,99), jotka pistää naurattamaan aina, kun ne näkee. Olin tosiaan valvonut jo lähes 24h putkeen ja matkustanut tuhansia kilometrejä, kun ostin nämä. Olivat varmaan ainoat, jotka pelkän värin takia erottuivat tangoissa väsyneisiin silmiini...
Tänään löysin peiton ($3,99) ja fleecen ($2,49) samasta paikasta ja taisivat olla jotain merkkijuttujakin. Pyykkiin pääsivät samantein ja lämmittävät nyt sängyssä. Eli kirpputori: tsek!
Lankakauppa: tsek!
Ja täällä menikin sitten yli tunti. Oli mahtavaa nähdä ihan livenä paljon lankoja, joista on vain lukenut, ja päästä selaamaan kirjoja ja ohjelehtisiä ja tuskailla, voisiko sitä ostaa jotain. Vaikka vain ihan vähän...
Joo ei yhtään tee mieli...
Ja oikeastaan mun pipokin on jo aika nuhjunen...
Joten siitä se sit lähti.
Mutta ihan vähän vaan. Edessä oleva siniviolettilanka on Cascade 220, oikealla puoleen hintaan alennettu Euroflax Paris ja takana kerä jotain ihanaa alpacaa, jolla ei ollut nimeä. Lisäksi oli tietenkin pakko ostaa Norah Gaughanin lehtinen, jota olin himoinnut jo pitkään ja jossa sopivasti oli loistava ohje alpacalle, joten siihen oli pakko ostaa puikotkin ja tietenkin sen jälkeen muillekin langoille, että eivät vain jäisi ilman.
Mieletöntä oli, että myyjät kerivät vyyhdeillä myytävät langat oma-aloitteisesti kerälle tolla ihmeen hienolla laitteella, jota olen joissain blogeissakin nähnyt vilahtavan. Koskahan Suomeen saataisiin samanlaista ystävällisyyttä ja palvelualttiutta kuin mitä täällä on.
Viimeisenä listalla oli suklaakonvehdit ja uskokaa tai älkää, mutta ne löytyivät heti kadun toiselta puolelta herkkupuodista. On tainnut olla herkkukauppiaalla hyvin markkinakartoitus tehty, kun osasi perustaa liikkeen näin oivalliseen kohtaan... Tällä kertaa mitään ei lähtenyt mukaan, kun makea tuntuu tursuvan korvista ulos jo ihan perusruokavaliota yrittäessä ylläpitää, mutta sen verran mielenkiintoisia makuja näytti tiskissä olevan, että pakko palata myöhemmin. Eli suklaakonvehdit paikallistettu, tsek!
Matkaa ja toivottavasti opparin etenemistä pystyy seuraamaan
täältä paremmin. Pieniä iloja päivitetään tänne, kun niitä ilmenee eli yhtä epäsäännöllisen säännöllisesti kuin ennenkin. Terkkuja Sylveille ja Kädenvääntäjille!
