Ei tuntunut siltä, että jaksaisi huolitella äsken valmistuneen neuleen reunoja tai muutenkaan puuhailla keskeneräisten kanssa, vaan olisi ihana aloittaa jotain todella kivaa uutta ja syksyistä. Meninpä sitten kaivelemaan lankoja laatikoista esille, mikä oli virhe, sillä mitäs muutakaan sieltä tunkee naamalle kuin keskeneräisiä neuleita, jotka ovat sotkeutuneet toisiinsa. Lisäksi olen varma, että osa langoista ja ehkä juuri ne, joista olisin halunnut tänään jotain aloittaa, on edelleen paikassa nimeltä Jemma, jonne olen niitä varastoinut Miehen silmien edestä. Kun tutkin noita "ihastuttavia" ufoja, totesin niissä olevan monessa jotain kovin samanlaista.
No kah, suurin osa niistä oli vauva-/lapsineuleita! Tiesin, että niitä on muutama, mutta että näin paljon?! Olen ihan oikeasti yrittänyt neuloa kavereiden ja tuttujen lapsille kaikenlaista, mutta se ei vaan tunnu multa onnistuvan. Mulla ei ole mitään käsitystä nyyttien koosta tai muodosta ja tuntuu, että vaatekappaleista tulee väistämättä liian pieniä jostain kohtaa tai sitten vaan niin älyttömän epäkäytännöllisiä, että ei kukaan halua laittaa niitä mukulalleen päälle.
Olen vähän ihmetellytkin, kun on tuntunut siltä, että olisi kauheasti koko ajan neulonut vauvoille jotain, mutta silti on aina huono omatunto, kun äitejä tapaa, kun ei ole mitään neuletta vieläkään saanut annettua. No ilmankos, kun kaikki on vielä keskeneräisiä, joita ei tee mieli tehdä loppuunkaan, kun työssä on kaikki mittasuhteet pielessä. Joten yleinen ja yhtäläinen pahoitteluni kaikille tutuille mammoille, jotka vauvaneuleita toivovat, yritystä täällä on kyllä ollut ja vaikka kuinka paljon, mutta p^*#¤%&"^* kun ei onnistu!!!
Ongelmaan löytyi nopea ratkaisu Hulluilta päiviltä ostamastani hatturasiasta: poissa silmistä, poissa mielestä... Tai niin sitä toivoisi. Parempi varmaan jättää tänään puikot rauhaan ja yrittää rauhoittua muilla keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti