Ikkunalaudan valloitus

Kevään tulon huomaa siitä, että ikkunalautamme muuttuu minikasvihuoneeksi. Tänä vuonna taisi jälleen mopo lähteä hieman lapasesta. Laitoimme itämään minttua, neljää eri basilikaa, salviaa, rakuunaa, meiramia, rucolaa, timjamia, kirsikkatomaattia, lehtipersiljaa ja kahta eri kesäkurpitsaa, vihreää ja viime kesän suosikkia keltaista Sunburst-lajiketta. Mies halusi varmistaa, että loppukesästä voisi tehdä omat pestot omista yrteistä ja muutenkin ajattelimme tänä kesänä kasvattaa palstalla hieman enemmän yrttejä ja kuivatella niitä pitkin kesää talvea varten talteen.

Jätimme viime kesän lopulla muutaman kurpitsan palstalle kasvamaan ja kehittämään siemeniä seuraavalle vuodelle. Kaverit kasvoivatkin ihan kunnon mittoihin. Avasimme yhden ja kuivatimme siemeniä ja laitoimme ne seinäkaappiin talveksi kylmäkäsittelyyn. Toinen ei pitänyt säilytysolosuhteista keittiön sivupöydällä, vaan otti ja mätäni keskellä talvea, mutta kolmas, suurin kaveri muumioi itsensä niin, että kun noin viikko sitten korkkasimme sen, sisältä löytyi mahtavan meheviä siemeniä, jotka suorastaan huusivat multaa.

Eli tämä selittää hieman tätä tämän hetkistä ongelmaamme. Laitoimme jo aiemmin luonnollisesti itämään näitä kuivatettuja siemeniä ihan reippain määrin, kun eihän sitä koskaan tiedä, kuinka moni niistä tulee starttaamaan. Siinä vaiheessa, kun viimeinen kurpitsa oli korkattu ja muhineet siemenet istutettu, ei kovin moni vielä ollut vihreistä itänyt. Tyyntä myrskyn edellä.

Ja sitten tilanne karkasi todella käsistä. Kurpitsaa rupesi pukkaamaan joka ruukusta ja monin kappalein. Aamulla hädin tuskin uskaltaa käydä laskemassa päivän pääluvun. Tänä aamuna kavereita oli 31 kappaletta, joista 10 keltaista Sunburstia ja 21 terhakkaa vihreää kesäkurpitsaa. 

Jos tästä siis jotain pitäisi oppia, niin ainakin se, että kurpitsan siemenet eivät välttämättä tarvitse kylmäkäsittelyä, vaan lämmin muumioitunut kuori toimii yhtä hyvin ellei jopa paremmin. Ai niin, ja tietenkin siis sen, ettei ehkä kaikkea tarvitse kylvää kourakaupalla. On vain niin sydäntä särkevää olla istuttamatta upeita siemeniä, jotka näyttävät purskahtavan elinvoimasta. On muuten ollut mahtava seurata, miten suuri ero eri kasvien esiasteissa on. Mintun ensimmäiset sirkkalehdet ovat niin pieniä, että niitä hädin tuskin näkee, kun taas kesäkurpitsalla on todella jykevä meininki heti alusta alkaen.

Ikkunalaudat ovat jo niin tupaten täynnä, että pikku hiljaa täytyy ottaa oppia muinaisilta babylonialaisilta ja vallata kasvatusalaa korkeammalta. Kavereille varoituksen sana siis, täältä saattaa pöllähtää pieni kurpitsantaimi kotiovelle joku päivä, kun ei nuo kaikki meille palstalle mahdu. ;)