Syksyn kiireet on tällä haavaa taas ohi ja voi vihdoin rauhoittua vain olemaan ja ihmettelemään, että mitäs seuraavaksi. Vielä kun osui vapaa sunnuntai kohdalle, oli pakko maksimoida nautinto ja tehdä rauhallisen aamun kunniaksi kunnon brunssi. Yksi tämän hetken lemppareistani on Prisman maatilatorilta saatavat Hugs'n Kisses -sämpylät, joissa on ihana sekoitus pähkinöitä ja jotain hedelmiä ja marjoja. Suosittelen maistamaan. Mieskin oppi muuten tänään tekemään oikeaa munakokkelia, jossa maku ja rakenne olivat kummatkin kohdallaan!
Käsitöiden kohdalta täällä blogissa on viime aikoina ollut aika hiljaista, mikä on johtunut kipeytyneistä käsistäni. Pelkään kehittäneeni jonkinnäköistä rasitusvammaa vasempaan käsivarteen, sillä se kipeytyy neuloessa tai muuta kiinnipitämistä vaativassa tekemisessä. Jouduin siis keksimään jotain muuta sukuun viime maanantaina syntyneille kaksosille ja mikäs sen parempi kuin personoidut bodyt. Esikoisiin panostetaan tyypillisesti kaikki toiveet ja paineet, joten Kekkonen ja Audrey Hepburn sopivat mainiosti pienokaisille esikuviksi. Ja tämän päiväisen tutustumisen perusteella ainakin pieni tyttö tuntui vastaavan haasteeseen pitkine säärineen ja suloisine kasvoineen. Pojalla taas tempperamenttia ja päättäväisyyttä näkyi jo alle viikon vanhana, että eiköhän tuo tuosta kasva kunnon mieheksi.
Syksyn kiireet saivat aikaan myös sen, että palsta oli jäänyt pistämättä talviteloille. Ensimmäisten pakkasten kunniaksi saimme raahattua itsemme tänään tarkastamaan tilanteen ja olihan se juuri sitä, mitä odottikin. Kaikki jäässä. Tässä palsternakkapenkki.
Palsternakat ilmeisesti vain pitävät pikkupakkasesta, niistä pitäisi tulla vain makeampia, mutta ne lantut!!! Osaako kukaan sanoa, tykkääkö lanttu pahaa siitä, että se pääsee jäätymään? Korjattiin koko sato nyt sitten tänään ja illalla keiteltiin soseeksi niin paljon kuin ehdittiin, etteivät ainakaan enempää ehtisi pilaantumaan. Lanttuja tuli yhteensä 25,8 kg (muistutus ensi vuotta varten: istuta lanttua vähemmän!!!) ja se on hieman liikaa yhden kahden hengen talouden tarpeiksi. Istuttaessa oli haave omista lantuista tehdystä lanttulaatikosta jouluna, ei tällaisesta lanttuvyörystä. Pistettiin onneksi vahinko kiertämään ja kaksosten katsomisreissun jälkeen toimitettiin lanttuja pahaa-aavistamattomien ystävien oville.
Maa-artisokkia oli myös pakko nostaa, etteivät ne riehaantuisi ensi vuonna kasvamaan naapurin puolelle asti. Puolen rivin noston jälkeen todettiin, että otetaan loput keväällä maan jälleen sulettua, ja hyvä niin, sillä noitakin tuli yhteensä yli 8 kiloa. Kevääseen jäi jälleen valkosipulin istuttaminen ja kaikki kunnon maankäännöt, vaikka niin oli suunniteltu, että tänä vuonna tehtäisiin ne jo syksyllä. Oli aika haikea olo jättää palsta talviunille, kovasti haluaisi jo päästä taas möyhentämään maata ja aloittamaan uutta kasvukautta.
