Projekti nimeltä Nöttönen

Täällä blogin puolella on ollut viime aikoina hyvin hiljaista, lähinnä siksi, että meillä on ollut tekeillä hieman isompi projekti kuin tavallisesti. Projektin ensimmäinen vaihe saatiin päätökseen viikko sitten 7.9.2013 ja nyt on opeteltu elämää uusien haasteiden kera.

Neulominen jäi hyvin varhain sikseen, kun raskaus suututti kädet jälleen lähes toimintakyvyttömiksi, mutta täytyihän sitä edes yhdet vaippahousut saada pienelle. Ehkä tässä pian pääsee taas kunnolla puikkoihin kiinni ja saa neulottua pienelle lisää lämmintä päälle.

Vihdoinkin!

Pitkät valmistelut huipentuvat tänä viikonloppuna, kun pieni pajamme esiintyy ensimmäistä kertaa Wanhan Sataman häämessuilla! Tätä varten on tehty valtava määrä hommia koko viime syksy ja tietenkin oikeastaan ihan siitä lähtien, kun yrityksen perustimme. Nyt tunnelmat on hyvin kahtia jakoiset. Toisaalta jännittää kauheasti, että mitä suuri yleisö tulee pitämään osastostamme ja tuotteistamme, ja toisaalta tuntuu taas jo saavuttaneen niin paljon, että on vain ylpeä siitä, mihin pisteeseen olemme jo päässeet. 

Saimme lokakuun lopulla järjestetyttyä myös ensimmäiset ihka oikeat kuvaukset mahtavan kuvaajamme Jasminin kanssa. Jasmin kuvaa muuten paljon myös häitä, vink-vink vain kaikille kiinnostuneille. Uusia kuvia ilmestyy sivuillemme ihan tässä pikapikaa, mutta tässä yksi pieni makupala. Tämähän alkaa näyttää jo ihan aikuisten oikeelta toiminnalta, hui! :)

Täällä neulotaan taas!

Tai ainakin ihan vähän ja hyvin varovasti. Vuoden mittainen käsien rasitusvamman kuntoutus on päässyt siihen pisteeseen, että uskalsin ihan vähän ja ihan varovasti ja ihan silleen kevyesti neuloa pari huivia joululahjaksi. Ihastuin Menitassa olleeseen mallihuiviin ja ostin siltä seisomalta kahteen huiviin langat, tässä kuvattuun violettiin ja punaiseen, joka karkasi maailmalle ilman kuvia.

Ohje oli todella helppo, toistetaan vain 1 nurin, lk, 2 nurin yhteen koko huivin matka ja koko lysti neulotaan isoilla puikoilla. Mulla sattui olemaan 8:n puikot, joten niillä mentiin,  mutta neuloin vielä varmuudeksi hyvin löysää. Huivissa pidetään kahta lankaa yhdessä, Dropsin Cotton Viscosea ja Kid-silkiä. Ensimmäistä meni neljä kerää ja toista kaksi kerää, joten joululahjaksi ei mitenkään pahan hintainen sijoitus. Ja mikä mahtavinta, näistä ostoksista ei jäänyt yhtään kerää kotiin kartuttamaan jo ennestään massiivista lankavarastoa!

Huivista tuli ihan mielettömän tuntuinen, neulos on samalla todella ilmavaa ja kevyttä että ihanan lämmittävää. Suosittelen lämpimästi kaikille, tämä on varsinainen lohtuneule!

Vielä täällä

Vaikka postaukset ovatkin jääneet viime aikoina paheksuttavan vähille, täällä sitä vielä ollaan. Aika on mennyt siinä normaalissa kädenväännössä työn, yrityksen ja elämän välillä, ja jokainen on vuorollaan vetänyt pisimmän korren. Onneksi palsta ei ole ollut kovin moksiskaan ajoittaisista laiminlyönneistä, vaan pukkaa satoa taas sen minkä kerkiää. Tämä kesä, joka kesälomien kannalta oli kerrassaan surkea, on taas kasvimaalle ollut aika armollinen. Vaikka kaikki onkin kasvanut paljon hitaammin, ei myöskään ole haitannut, ettei ole joka ilta ehtinyt kastelemaan. Tai edes joka viikko.

Päivitän pian kuulumisia Pajalta, sielläkin on jotain vihdoin tapahtumassa... ;)

Ikkunalaudan valloitus

Kevään tulon huomaa siitä, että ikkunalautamme muuttuu minikasvihuoneeksi. Tänä vuonna taisi jälleen mopo lähteä hieman lapasesta. Laitoimme itämään minttua, neljää eri basilikaa, salviaa, rakuunaa, meiramia, rucolaa, timjamia, kirsikkatomaattia, lehtipersiljaa ja kahta eri kesäkurpitsaa, vihreää ja viime kesän suosikkia keltaista Sunburst-lajiketta. Mies halusi varmistaa, että loppukesästä voisi tehdä omat pestot omista yrteistä ja muutenkin ajattelimme tänä kesänä kasvattaa palstalla hieman enemmän yrttejä ja kuivatella niitä pitkin kesää talvea varten talteen.

Jätimme viime kesän lopulla muutaman kurpitsan palstalle kasvamaan ja kehittämään siemeniä seuraavalle vuodelle. Kaverit kasvoivatkin ihan kunnon mittoihin. Avasimme yhden ja kuivatimme siemeniä ja laitoimme ne seinäkaappiin talveksi kylmäkäsittelyyn. Toinen ei pitänyt säilytysolosuhteista keittiön sivupöydällä, vaan otti ja mätäni keskellä talvea, mutta kolmas, suurin kaveri muumioi itsensä niin, että kun noin viikko sitten korkkasimme sen, sisältä löytyi mahtavan meheviä siemeniä, jotka suorastaan huusivat multaa.

Eli tämä selittää hieman tätä tämän hetkistä ongelmaamme. Laitoimme jo aiemmin luonnollisesti itämään näitä kuivatettuja siemeniä ihan reippain määrin, kun eihän sitä koskaan tiedä, kuinka moni niistä tulee starttaamaan. Siinä vaiheessa, kun viimeinen kurpitsa oli korkattu ja muhineet siemenet istutettu, ei kovin moni vielä ollut vihreistä itänyt. Tyyntä myrskyn edellä.

Ja sitten tilanne karkasi todella käsistä. Kurpitsaa rupesi pukkaamaan joka ruukusta ja monin kappalein. Aamulla hädin tuskin uskaltaa käydä laskemassa päivän pääluvun. Tänä aamuna kavereita oli 31 kappaletta, joista 10 keltaista Sunburstia ja 21 terhakkaa vihreää kesäkurpitsaa. 

Jos tästä siis jotain pitäisi oppia, niin ainakin se, että kurpitsan siemenet eivät välttämättä tarvitse kylmäkäsittelyä, vaan lämmin muumioitunut kuori toimii yhtä hyvin ellei jopa paremmin. Ai niin, ja tietenkin siis sen, ettei ehkä kaikkea tarvitse kylvää kourakaupalla. On vain niin sydäntä särkevää olla istuttamatta upeita siemeniä, jotka näyttävät purskahtavan elinvoimasta. On muuten ollut mahtava seurata, miten suuri ero eri kasvien esiasteissa on. Mintun ensimmäiset sirkkalehdet ovat niin pieniä, että niitä hädin tuskin näkee, kun taas kesäkurpitsalla on todella jykevä meininki heti alusta alkaen.

Ikkunalaudat ovat jo niin tupaten täynnä, että pikku hiljaa täytyy ottaa oppia muinaisilta babylonialaisilta ja vallata kasvatusalaa korkeammalta. Kavereille varoituksen sana siis, täältä saattaa pöllähtää pieni kurpitsantaimi kotiovelle joku päivä, kun ei nuo kaikki meille palstalle mahdu. ;)

Linssiluteena

Tänään täytyi taas pitkästä aikaa yrittää viihtyä linssin väärällä puolella, kun kuvasimme tai ainakin kovasti yritimme kuvata ryhmäkuvia tuleville nettisivuillemme. Kuvattavana oleminen on ainakin meikäläiselle vaikea asia ja hyvien kuvien saaminen työn takana. Kun vielä yhteen kuvaan laittaa kolme samanlaista apinaa, voitte kuvitella, että sellaisen kuvan saaminen, missä jokaisella on jollain tavalla säällinen ilme naamalla, ei todellakaan ole helppoa.

Käsityöt ovat tosiaan edelleen pannassa käsien rasitusvammojen takia, mutta onneksi on kaikkea muuta pientä puuhattavaa. Firman perustamiseen kuuluu nimittäin yllättävä määrä pikkujuttuja, jotka vievät odottamattoman paljon aikaa ja huomiota. Meillä aikataulu on ollut hyvin rento, mutta täytyy tässä pikkuhiljaa saada kuitenkin paketti kasaan. Yrittämistäkään ei voi kovin pitkään vain vähän harrastaa...

Kävimme aamun aluksi WeeGeessä kahvilla ja hämmästyksekseni siellä oli tarjolla myös hyvännäköinen brunssi. Vaikka itse emme tällä kertaa sitä syöneet, se näytti ehdottomasti testaamisen arvoiselta. Kiinnitin huomiota myös luomutuotteiden suureen määrään niin tiskillä kuin myyntihyllyköissä. Kahvilan kokonaisilme oli kyllä parantunut siitä parin vuoden takaisesta kuvasta, mikä minulle oli jäänyt. Luulen, että tulevaisuudessa lähtee ehkä helpommin katsomaan näyttelyitä tuonne Espoon perukoille, kun tietää, että on mahdollista nauttia hyvät kahvitkin. Niin sitä ihminen on mahansa vietävissä. ;)

Marsipaaniruusuja ja pikkutöppösiä

Sukuun saapuneet kaksoset saivat tänään nimet ja ristiäisiin leivottiinkin tarjottavaa koko kahden suvun voimin. Tuoreet vanhemmat toivoivat meidän huushollilta kermakakkua, joten vaikka täytekakut eivät mun bravuureihin varsinaisesti kuulukaan, olihan se pistettävä parastaan. Onneksi netistä löytyy nykyään valtavasti tietoa ja oppaita kakkujenkin saloihin, joten niiden avulla ja pienellä stressauksella & luonnollisesti panikoinnilla saatiin ihan kelpo kakku aikaiseksi.

Marsipaanikoristeiden tekemisessä vierähti pari iltaa telkkaria katsoessa, mutta kaikkea pientä aikoinani askarrelleena ne eivät tuottaneet kauheasti vaikeuksia. Ruusujen teko oli oikeastaan tosi hauskaa. Enemmän sydämentykytyksiä aiheutti kermavaahto ja sen koostumus ja mitä kaikkea siihen nyt täytyy lykätä, että kestää ja tulee kaunista jälkeä. Lopulta kävi niin, että iso tasoitepinta on tehty ihan puhtaalla kermalla ja reunan pursotukset kerma+vaniljakreemijauheen seoksella.

Leivoin kolme 5 munan kääretorttupohjaa, joissa osa jauhoista oli korvattu perunajauhoilla, ja laitoin täytteiksi ensimmäiseen kerrokseen sulatetuista pakastemansikoista ja mansikkahillosta tehtyä sekoitetta ja diplomaattikreemiä, ja toiseen kerrokseen purkkiaprikoosisosetta, johon oli sekoitettu lemon curdia, ja soseen päälle vielä ohuita säilykepersikan siivuja. Kostutukseen käytin luomuomenamehun ja aprikoosimehun sekoitusta. Kakuissa on se ärsyttävä puoli, että niitä ei voi etukäteen maistella ja tarkistaa makua ja mehevyyttä. Onneksi tällä kertaa kaikki meni nappiin, vaikka hieman kyllä hirvitti katsoa ensimmäisten reaktioita, kun kakkua maistoivat.

Ristiäiset pidettiin Kannelmäen kirkossa, joka on aika hieno ilmestys sisältä. Kirkko on ulkopuolelta hyvin erikoisen ja hieman huvittavankin näköinen, se muistuttaa venähtänyttä kotaa tai tontun mökkiä, mutta on sisältä todella vaikuttava näky. Kaarevat seinät vievät katsetta ylöspäin ja ikkunajonot tuovat kauniisti valon sisään. Kannattaa pistäytyä sisällä, jos lähelle osuu.

Pöytien koristelu aiheutti etukäteen myös päänvaivaa, mutta lopulta mentiin hyvin simppelillä linjalla; jokaiseen pöytään tuli neljä tuikkukuppia ja sirottelin niiden ympärille ihan Prismasta ostettujen tusinaruusujen terälehtiä. Joskus yksinkertainen on vain yksinkertaisesti kaunista.

Käsityöt ovat muuten olleet pannassa viimeiset kaksi kuukautta, sillä olen onnistunut kehittämään kumpaankin käteen rasitusvammat, joita parannellessa kaikki "näprääminen" on kielletty lääkärin määräyksestä. Olen viimeksi neulonut elokuussa ja suorastaan harmittaa katsella kaikkia ihania lankoja, mitä varastosta löytyy, kun niille ei saa tehdä mitään. Parempi ottaa tämäkin tauko kärsivällisyysharjoituksena, kun ei kai sitä muutakaan voi. Vastoinkäymiset kasvattaa luontoa.